 |
| Jäähyväistunnelmaa tiistaina HATCin keittiöväen kanssa. |
 |
| Ruokalan ikkunasta näkymä Itenin maaseudulle. |
 |
| Kaunis auringonpaiste saattoi paluumatkalle maratoonarin. |
Tervehdys,
Olen saapunut kotiin Tampereelle keskiviikkona iltapäivällä. Minulla oli Tampereen linja-autoasemalla vastassa juoksijakaverini Jussi - iloinen yllätys! Jussi oli juuri palaamassa työstään keskustasta. Näin pääsimme vaihtamaan viimeiset kuulumiset taksissa.
Suomessa on todellinen lämpöaalto ja aurinko paistaa. Ilmeisesti torstaiksi on luvattu jopa kymmenen astetta.
Tuntui ruhtinaalliselta syödä kotona perunamuusia ja lihapullia sekä jälkiruokana Ullan hankkimaa marsipaanikakkua sekä jäätelöä. Sitten kuumaan saunaan ja nukkumaan pariksi tunniksi. Tapasimme Ullan kanssa vasta illalla - kiva nähdä kolmen viikon eron jälkeen. Ulla oli käynyt hiihtämässä töiden päätyttyä - Kaupissa on vielä hyvät ja luistavat ladut.
Tuntuu aivan mahtavalta, että juoksuleirini onnistui uskomattoman hyvin. Kykenin toteuttaan Michelin laatiman ohjelman täysin. Lopputuloksena juoksukunnon koheneminen ja voimallinen juoksu. Nyt olisi kyettävä palautumaan ja lepäämään. Sitten alkaa valmistautuminen Berliinin puolikkaalle - olisi saatava juoksuun rentoutta ja nopeutta. Onhan tässä vielä 2 1/2 viikkoa aikaa koitokseen :)
Lähdimme Hassanin autolla tiistaina n. klo 11:30 haikeiden jäähyväisten jälkeen HATCin leirikeskuksesta Eldoretin kautta Nairobiin. Eldoretissa pysähdyimme kaupoilla puolisen tuntia ja sitten jatkoimme matkaa. Oli kaunis aurinkoinen päivä. Mukava oli katsella kenialaisten työntekoa ja kulkemisia ajaessamme kylien halki. Usein teiden hidasteiden kohdalla tapasimme vihannesten ja hedelmien kaupustelijoita. Teiden varsilla näkyi usein perunoiden, porkkanoiden ja kaalien myyntikojuja - perunoista oli tehty pienoispyramideja asiakkaiden houkuttelemiseksi. Hassan ostikin matkan varrelta kotiinsa viemisiä. Nairobin keskustassa jouduimme matkaamaan hitaasti yli tunnin. Autossa istumista kertyi yhteensä 8 1/2 tuntia - melko paljon.
Saavuimme Nairobin lentoasemalle hyvissä ajoin (2 tuntia ja 15 min ennen koneen lähtöä). Ei ollut ongelmia bookata itseäni koneeseen. Sitten alkoi lentomatka Nairobista Pariisiin Kenian Airwaysin kanssa. Sain nukutuksi melko hyvin lennon aikana ja ehdin katsoa vain yhden leffan. Pariisiin saavuimme keskiviikkoaamuna vähän jälkeen kuuden - 1 1/2 tuntia ennen Finnairin koneen lähtöä Helsinkiin. Minulle tuli kiire ehtiä koneeseen. Mutta onneksi lähtö oli 20 minuuttia myöhässä, joten ehdin hyvin lennolle.
Finnairin koneessa oli todella kylmä. Pidin päälläni hupparin lisäksi untuvatakkia ja silti oli vilu. Näin oli muillakin matkaajilla. Sain lopulta huovan. Onneksi tuo 2 1/2 -tuntinen sujui myös suurimmaksi osaksi nukkuen. Ikävä vain, että toinen matkalaukuistani jäi matkan varrelle - toivottavasti palautuu Tampereelle jossakin vaiheessa. Pääsin hyppäämään jo klo 12:20 Helsinki-Vantaan lentoasemalta Tampereelle vievään lentokenttäbussiin. Bussimatkaan kului lähes kolme tuntia. Kuten jo aluksi kerroin Jussi oli minua vastassa Tampereen linja-autoasemalla. Joten olin istunut yli 27 tuntia matkatessani Itenistä Tampereelle!
Nyt kirjoittelen viimeistä juoksublogiviestiäni. Tämän jälkeen alkaa arkinen aherrus. Torstaina teen etätöitä kotona Tampereella sähköpostiani läpikäyden ja tutkimusprojektien raportteja tarkastaen. Eiköhän normaaliin rytmiin opi melko nopeasti.
Kiitos vielä kerran hyvät blogiystävät seurasta kolmen viikon juoksuleirin aikana. Hyvää ja antoisaa kevättä sekä työn ja liikunnan iloa kaikille!
Iloisiin tapaamisiin!
Terveisin Harri
Kuvia matkan varrelta:
Wikipedian mukaan
Akaasiat eli akasiat (Acacia) on kasvisuku, johon kuuluu
lämpimässä ilmastossa viihtyviä puita ja pensaita. Sen kuvasi Carl von Linné
Afrikassa jo vuonna 1773. Sukuun kuuluu noin 1 300 lajia, joista 950 elää
luonnonvaraisina Australiassa.
Akaasian kukissa on hyvin pienet terälehdet, mutta
verholehdet ovat usein näyttävät, ja ne tekevät kukinnoista pallomaisen
pajunkissan näköisiä. Mimosan nimellä myydään kukkakaupoissa kulta-akaasian ja
hopea-akaasian oksia, joissa on keltaiset palleroiset kukinnot
Afrikan savannilla akaasia on valtapuu, ja akaasian lehdet
ovat muun muassa kirahvin pääravintoa.
Akaasian puuaines on kovaa ja hyvin kestävää, ja sitä
käytetään puusepänteollisuudessa. Monien lajien maitiaisnesteellä on
kosmeettista tai lääketieteellistä käyttöä. Muun muassa arabikumi tehdään
akaasian (Acacia arabica) maitiaisnesteestä.
 |
| Maggy ja vartija hyvästelivät ja saattelivat kotimatkalle maratoonarin kyynelehtivin silmin ... |
 |
| HATCin leirikeskuksen portti jää taakse ... |
 |
| Tienvarsikauppiaita näkyi usein matkan varrella. | |
|
 |
| Tässä sipuleita pakattuna muovipusseihin halukkaille. |
 |
| Noin 40 km ennen Nairobia tien varrella näkyi useita seepra -laumoja - kaunis näky! |
 |
| Hyvää asfaltoitua tietä riittää ... |
 |
| Ennen Nairobia on upeita akaasia -metsiä. |
 |
| Puut ovat todella kauniita. |
 |
| Kaunista näkymää. |
 |
| Eläimiä laidunnetaan kaikkialla ja kenialaiset rakastavat puun alla makoilua polttavan auringon alla :) |
