Kotona Suomessa ollaan ...

Jäähyväistunnelmaa tiistaina HATCin keittiöväen kanssa.

Ruokalan ikkunasta näkymä Itenin maaseudulle.

Kaunis auringonpaiste saattoi paluumatkalle maratoonarin.

Tervehdys,

Olen saapunut kotiin Tampereelle keskiviikkona iltapäivällä. Minulla oli Tampereen linja-autoasemalla vastassa juoksijakaverini Jussi - iloinen yllätys! Jussi oli juuri palaamassa työstään keskustasta. Näin pääsimme vaihtamaan viimeiset kuulumiset taksissa.

Suomessa on todellinen lämpöaalto ja aurinko paistaa. Ilmeisesti torstaiksi on luvattu jopa kymmenen astetta.

Tuntui ruhtinaalliselta syödä kotona perunamuusia ja lihapullia sekä jälkiruokana Ullan hankkimaa marsipaanikakkua sekä jäätelöä. Sitten kuumaan saunaan ja nukkumaan pariksi tunniksi. Tapasimme Ullan kanssa vasta illalla - kiva nähdä kolmen viikon eron jälkeen. Ulla oli käynyt hiihtämässä töiden päätyttyä - Kaupissa on vielä hyvät ja luistavat ladut.

Tuntuu aivan mahtavalta, että juoksuleirini onnistui uskomattoman hyvin. Kykenin toteuttaan Michelin laatiman ohjelman täysin. Lopputuloksena juoksukunnon koheneminen ja voimallinen juoksu. Nyt olisi kyettävä palautumaan ja lepäämään. Sitten alkaa valmistautuminen Berliinin puolikkaalle - olisi saatava juoksuun rentoutta ja nopeutta. Onhan tässä vielä 2 1/2 viikkoa aikaa koitokseen :)

Lähdimme Hassanin autolla tiistaina n. klo 11:30 haikeiden jäähyväisten jälkeen HATCin leirikeskuksesta Eldoretin kautta Nairobiin. Eldoretissa pysähdyimme kaupoilla puolisen tuntia ja sitten jatkoimme matkaa. Oli kaunis aurinkoinen päivä. Mukava oli katsella kenialaisten työntekoa ja kulkemisia ajaessamme kylien halki. Usein teiden hidasteiden kohdalla tapasimme vihannesten ja hedelmien kaupustelijoita. Teiden varsilla näkyi usein perunoiden, porkkanoiden ja kaalien myyntikojuja - perunoista oli tehty pienoispyramideja asiakkaiden houkuttelemiseksi. Hassan ostikin matkan varrelta kotiinsa viemisiä. Nairobin keskustassa jouduimme matkaamaan hitaasti yli tunnin. Autossa istumista kertyi yhteensä 8 1/2 tuntia - melko paljon.

Saavuimme Nairobin lentoasemalle hyvissä ajoin (2 tuntia ja 15 min ennen koneen lähtöä). Ei ollut ongelmia bookata itseäni koneeseen. Sitten alkoi lentomatka Nairobista Pariisiin Kenian Airwaysin kanssa. Sain nukutuksi melko hyvin lennon aikana ja ehdin katsoa vain yhden leffan. Pariisiin saavuimme keskiviikkoaamuna vähän jälkeen kuuden - 1 1/2 tuntia ennen Finnairin koneen lähtöä Helsinkiin. Minulle tuli kiire ehtiä koneeseen. Mutta onneksi lähtö oli 20 minuuttia myöhässä, joten ehdin hyvin lennolle.

Finnairin koneessa oli todella kylmä. Pidin päälläni hupparin lisäksi untuvatakkia ja silti oli vilu. Näin oli muillakin matkaajilla. Sain lopulta huovan. Onneksi tuo 2 1/2 -tuntinen sujui myös suurimmaksi osaksi nukkuen. Ikävä vain, että toinen matkalaukuistani jäi matkan varrelle - toivottavasti palautuu Tampereelle jossakin vaiheessa. Pääsin hyppäämään jo klo 12:20 Helsinki-Vantaan lentoasemalta Tampereelle vievään lentokenttäbussiin. Bussimatkaan kului lähes kolme tuntia. Kuten jo aluksi kerroin Jussi oli minua vastassa Tampereen linja-autoasemalla. Joten olin istunut yli 27 tuntia matkatessani Itenistä Tampereelle!

Nyt kirjoittelen viimeistä juoksublogiviestiäni. Tämän jälkeen alkaa arkinen aherrus. Torstaina teen etätöitä kotona Tampereella sähköpostiani läpikäyden ja tutkimusprojektien raportteja tarkastaen. Eiköhän normaaliin rytmiin opi melko nopeasti.

Kiitos vielä kerran hyvät blogiystävät seurasta kolmen viikon juoksuleirin aikana. Hyvää ja antoisaa kevättä sekä työn ja liikunnan iloa kaikille!

Iloisiin tapaamisiin!

Terveisin Harri

Kuvia matkan varrelta:

Wikipedian mukaan Akaasiat eli akasiat (Acacia) on kasvisuku, johon kuuluu lämpimässä ilmastossa viihtyviä puita ja pensaita. Sen kuvasi Carl von Linné Afrikassa jo vuonna 1773. Sukuun kuuluu noin 1 300 lajia, joista 950 elää luonnonvaraisina Australiassa.

Akaasian kukissa on hyvin pienet terälehdet, mutta verholehdet ovat usein näyttävät, ja ne tekevät kukinnoista pallomaisen pajunkissan näköisiä. Mimosan nimellä myydään kukkakaupoissa kulta-akaasian ja hopea-akaasian oksia, joissa on keltaiset palleroiset kukinnot

Afrikan savannilla akaasia on valtapuu, ja akaasian lehdet ovat muun muassa kirahvin pääravintoa.

Akaasian puuaines on kovaa ja hyvin kestävää, ja sitä käytetään puusepänteollisuudessa. Monien lajien maitiaisnesteellä on kosmeettista tai lääketieteellistä käyttöä. Muun muassa arabikumi tehdään akaasian (Acacia arabica) maitiaisnesteestä.

Maggy ja vartija hyvästelivät ja saattelivat kotimatkalle maratoonarin kyynelehtivin silmin ...

HATCin leirikeskuksen portti jää taakse ...

Tienvarsikauppiaita näkyi usein matkan varrella.

 

Tässä sipuleita pakattuna muovipusseihin halukkaille.

Noin 40 km ennen Nairobia tien varrella näkyi useita seepra -laumoja - kaunis näky!

Hyvää asfaltoitua tietä riittää ...

Ennen Nairobia on upeita akaasia -metsiä.

Puut ovat todella kauniita.

Kaunista näkymää.

Eläimiä laidunnetaan kaikkialla ja kenialaiset rakastavat puun alla makoilua polttavan auringon alla :)

Tiistai 15.3.2016, Viimeinen leiripäivä ja kotimatka alkaa

 

Jään kaipaamaan Itenin hiekkateitä ;)

Viimeinen leiripäivä alkoi klo 06:30 kympin kevyellä lenkillä. Välillä pysähdyin ottamaan valokuvia. Aamun rauha, hämäryys ja usva ... Nautin ja katselen ympäristöä, jossa olen kolmen viikon aikana taivaltanut useita satoja kilometrejä. Iloisia lapsia tulee vastaan. jokunen jopa upouusilla polkupyörillä - täällä aletaan vaurastua.

Hassan kuskini on myös lähtenyt lenkille. Kuntoilee aina silloin kun ehtii työkiireiltään. Mukava veikko!

Törmäämme aamun lenkillä Hassanin kanssa.

Lenkki etenee verkkaisesti. Noin tunnin juoksun jälkeen saavun takaisin leirikeskukseen. Nyt on juostu tämän leirin juoksut minun osalta. Upea juttu!

Suihkuun ja uimaan sekä aamupallle - samalla hyvästellään urheilijoiden kanssa ja toivotetaan menestystä tuleviin kisoihin. Olemme Hassanin kanssa pyytäneet lounaan itsellemme jo klo 11:45. Tämän jälkeen lähdemme Nairobia kohti.

Haikealta tuntuu. Mutta tännehän pääsee tajkaisin, jos vain haluaa :)

Kiitos vielä kerran teille blogiystävät voimallisesta tuesta kolmiviikkoisen leirini aikana. Rääkistä huolimatta olen nauttinut jokaisesta päivästä. Kiva on nähdä teitä jälleen Suomessa. Iloisiin tapaamisiin! Voikaa hyvin!

Päätän blogini Keniasta Jaakko Löytyn kirjoittamaan virteen 501.

Kiitollisena Harri 

Kenialaiset ovat harrasta väkeä. Kirkkoja ja hengellisiä kokoontumispaikkoja on useita.

St. Patrickin koulua vastapäätä on tämä katolinen kirkko. Sunnuntaisin kuulee eri messuista kovaäänistä hengellistä musiikkia ja laulua kaikkialla.

Jaakko Löytty, Virsi 501

 

1.

Kuule, Isä taivaan, pyyntö tää:

Auta, ettei kukaan yksin jää.

Katso, Isä, lasta kärsivää.

Siunaa koko maailmaa,

siunaa koko maailmaa.

2.

Näet, Isä taivaan, lapsen sen,

joka kääntyy puolees rukoillen:

Anna leipä jokapäiväinen.

Siunaa koko maailmaa,

siunaa koko maailmaa.

3.

Ethän, Isä taivaan, unohda

lapsiasi sodan jaloissa.

Rauha anna, viha sammuta.

Siunaa koko maailmaa,

siunaa koko maailmaa.

4.

Varjele ja siunaa Afrikkaa,

Amerikan maita, Eurooppaa,

Australiaa, suurta Aasiaa.

Siunaa koko maailmaa,

siunaa koko maailmaa.

Kahdeskymmenes leiripäivä – toiseksi viimeinen päivä Itenissä

Kovan kympin jälken tyytyväinen juoksija nousee altaasta. Leiri on ollut menestys!

Kevyt 6 km

 

Heräsin tänäänkin aikaisin, jotta voin toteuttaa toisen treenin myös hyvissä ajoin aamupäivän aikana. Klo 06:30 suuntasin Kamarinyn urheilukentän suuntaan 3 km ja takaisin. Aluksi askellus oli todella raskasta. Mietin, miten tänään kykenen juoksemaan kympin kovaa. Onneksi viimeisten kilometrien aikana askellus tuntui löytyvän ja jalkoja jaksoi nostella. Ilmeisesti viimeisten päivien monet pitkät treenit alkavat tuntua kropassa. Kuuteen kilometriin sain kulumaan aikaa 35:54 (keskivauhti 5:58 min/km). Kuuden kilometrin lenkin näkyi aamusta tehneen myös Anne-Mari. Nyt kiireesti suihkuun, uimaan ja aamupalalle. 

Minulla on mukana poikani Valtterin bändin, Novotonikin ensimmäinen levy. Kovasti puolalaiset kehuivat Novotonikin levyä, mukavan omaperäiseksi – samoin Anne-Mari piti varsinkin ensimmäisestä kappaleesta. Matkaa on kuitenkin kuulemma vielä huipulle :)

Kolme päivää sitten saapuneita amatöörimaratoonareita, vasemmalta: Indonesiasta, Englannista, Arabi Emiraateista ja Norjasta.

Kova kymppi

Lepäsin runsaan kaksi tuntia. Vaikka yritin olla miettimättä kympin onnistumista, alkoi jo vatsassa liikkua perhosia. Toivottavasti saan rennon juoksun aikaiseksi. Otin viimeisen Power Bar smoothien ja runsaasti juomaa päälle. Lämmittelyjen jälkeen starttasin kympin Eldoretin suuntaan. Taisin lähteä vähän liian kovaa liikkeelle, sillä ensimmäinen kilometri kului aikaan 3:50. Yritin rauhoittaa kulkua, jotta jaksaa koko matkan. Ylämäessä vauhtini tippui 4:16, mutta sitten taas tasaisemmilla osuuksilla sain vauhdin nousemaan neljän pintaan. Kolmen kilometrin jälkeen alkoi juoksu tuntua voimalliselta ja sain rullauksen päälle. Tasaisesti etenin viiteen kilometriin – väliaika 20:10 (vaude!). Nyt oli pidettävä pää kylmänä ja jatkettava vain saamaan tahtiin. 

Sain pidettyä rullauksen hyvin päällä, niinpä keskivauhti vaihteli 4:01-4:02 välillä. Viimeiset kaksi kilometriä onnistuin puristamaan niin, että loppuaika oli niinkin hyvä kuin tasan 40 minuuttia (keskivauhti 3:59 min/km). Viimeisen vitosen juoksin siis aikaan 19:50. Olipa todella voimallinen juoksu. Tässä ei voi muuta kuin kiittää Micheliä erittäin onnistuneesta juoksuohjelmasta. Juoksukuntoni on kolmen viikon aikana noussut upeasti. Nyt tuntuu, että ollaan iskussa! Iloisena palauttelukilometrin jälkeen hyppään Matatuun. Sitten suihkuun ja uimaan.

Kyllä kymmpi sujui erinomaisesti!

Minulla on sen verran aikaa ennen lounasta, että yritän päivittää jo nyt blogia. Toivottavasti nettiyhteydet ovat tänään paremmat kuin parina viime päivänä. En ole kyennyt liittämään blogiin kuvia.

Seuraavaksi siis on vuorossa lounas, minkä jälkeen leiriltä ovat lähdössä puolalaiset kaverukset Mike ja Martin sekä Eldoretin lastensairaalan puuhamies Toby. Tobyn lähdettyä leirille tulee melko hiljaista, koska hänellä on ollut kerrottavana mitä ihmeellisempiä tarinoita kokemuksistaan Afrikassa.

Aikansa kutakin ja niinpä minunkin juoksuleirini alkaa olla lopuillaan. Ei tässä muuta voi olla kuin kiitollinen siitä, että olen saanut toteuttaa terveenä koko kolmen viikon ohjelman – upeaa!

Kiitokset!

Kiitokset Bougavillen kukin!

Koska leirikeskuksen huomisista Internet -yhteyksistä en tiedä, haluan jo tässä vaiheessa kiittää teitä hyvät blogiystävät. Olette tarmokkaasti seuranneet kolmen viikon ajan juoksuohjelmani toteutumista. Toivottavasti olette nauttineet – ainakin minä olen nauttinut itseni rääkkäämisestä. Kunnon nousun on voinut havaita juoksujen muuttumisesta helpommiksi myös ylämäkien osalta. Toivottavasti olen kyennyt kuvaamaan myös kenialaisten elämää ja ympäristöä, jotta teillä on mielenkiinto säilynyt blogiani kohtaan. Kuvien saanti blogiin on tuottanut aina silloin tällöin ongelmia heikkojen nettiyhteyksien vuoksi. Tulen lisäämään puuttuvat kuvat myöhemmin Suomessa, joten pääsette kyllä nauttimaan laajemmasta kuva-aineistosta, vaikkakin viiveellä.

Ensimmäisen viikon aikana latasin runsaasti kevyitä kilometrejä ja seuraavan viikon aikana pyrittiin kasvattamaan nopeutta ja lopuksi jälleen pitkiä lenkkejä. Kilometrejä kertyi 170 + 108 + 136 eli yhteensä 414 km koko leirin aikana.  

Suuri kiitos koutsilleni Michelille, joka on monet vuodet rakentanut minulle sopivan juoksuohjelman Keniaan – tälläkin kertaa ohjelma osoitti erinomaisuutensa ja kiitokset myös palautteista.  Lepopäivät oli sijoitettu aivan oikeisiin paikkoihin, mikä takasi erittäin hyvän palautumisen seuraavien päivien juoksuihin. Juoksijakaverini Jussi Tampereelta on lähes päivittäin kannustanut ja kommentoinut harjoitteluani tekstiviestein Porvoon Michelin tavoin – kiitos myös sinulle Jussi!

Lämmin kiitos työnantajilleni mahdollisuudesta päästä jälleen helmi-maaliskuun työkiireiden aikaan kohentamaan juoksukuntoani Keniaan saakka. Hyvä kunto parantaa kyllä työtehoa ja työpaineiden sietokykyä.

Kiitos rakkaalle Ulla vaimolleni ja koko perheelleni, että talviloma-aikana sallitte minun lähteä jälleen yksinäni Afrikkaan korkean paikan leirille. Uskon, että Ullalle oli nyt helpompaa hyväksyä matkani, koska harjoittelimme toissa vuonna yhdessä täällä samassa leirikeskuksessa yli kolmen viikon ajan – ympäristö ja paikalliset ihmiset kävivät myös hänelle tutuksi.

Tiistaina on edessä enää jäähyväiskymppi ja paluumatka alkaa … Berliinin puolimaratonille 3.4.2016!

Huomenna tiistaina on vielä jäljellä heti aamusta kevyt kymppi. Näin on sitten tämän leirin juoksut juostu. Juoksuharjoittelu tulee jatkumaan Suomessa – onneksi siellä on jo kevät alkanut.  Tiedoksi, että olemme Ullan kanssa ilmoittautuneet Berliinin puolimaratonille (3.4.2016) – tällöin mitataan todellinen juoksukuntoni! Mahdollisesti keväällä osallistun johonkin toiseenkin puolimaratonkisaan ja sitten kesällä tai syksyllä koko maratonille.

Lounaan jälkeen huomenna suuntaamme Hassanin autolla Eldoretin kautta kohti Nairobia. Lentoni starttaa Nairobista vasta illalla klo 23:40. Pariisiin laskeudun keskiviikkoaamuna klo 06:20. Helsinki-Vantaan lentoasemalle saavun keskiviikkona klo 11:30, joten Tampereelle kotiin ilmestyn joskus iltapäivällä. 

Työasiaa: Torstaina 17.3. teen etäpäivän kotona Tampereella – sähköpostia on kertynyt kolmen viikon aikana runsaasti ja lukuisien projektien raportteja on tarkasteltavana. Perjantaina 18.3. matkaan Helsingin suuntaan kahden tutkimusprojektin ohjausryhmän kokoukseen. Näin se arki sitten taas alkaa …

Hassanin kyydissä Itenistä Nairobiin saan n. kuuden tunnin ajan katsella Kenian maisemia ja antaa kolmen viikon leirijakson kulkea mielessäni filminauhan tavoin – voi näitä muistoja! Ehkä tänne vielä palataan – katsotaan :)

Tässä vaiheessa hyvää päivän ja viikon jatkoa teille kaikille ja pikapuolin sitten tavataan Suomessa.

Kiitollisena Harri


Toivottavasti onnistaa ainakin yhtä hyvin tämän vuoden kisoissa kuin veteraanien MM -maratonilla Lahdessa 2009 (Suomelle joukkuehopeaa M55, sain kuvat puolalaiselta kilpakumppaniltani Bogdan Barewskilta HATCin leirillä):