Yhdeksästoista leiripäivä – leirin viimeinen pitkä lenkki

St. Patrickin reitillä juostaan 20 km:n lenkkiä.

Kevyttä on meno viimeisellä pitkällä lenkillä.

Kevyttä 20 km
 

Useampi kilometri oli juostu leirillä tähän aamuun mennessä; vielä oli edessä leirin viimeinen pitkä lenkki – kevyttä 20 km. Päätin toteuttaa saman St. Patrickin lenkin, jonka olin juossut kaikissa aikaisemmissa kevyissä lenkeissä. Tänään ei tuullut ja ilma oli viileähkö mutta taivas selkeä – tulossa siis aurinkoinen päivä.

Näin sunnuntai-aamuisin ei ollut paljon liikennettä. St. Patrickin koulun ohitettuani vastaani kävelee ainakin kolmekymmentä siisteihin kouluasuihin pukeutunutta tyttöä ja poikaa. Olivat aivan selvästi menossa lähellä olevaan katoliseen kirkkoon klo 7 messuun – todella aikaista! Kirkosta alkaa kantautua korviin kenialaista hengellistä musiikkia. Suurin osa kenialaisista on erittäin harrasta kansaa – jopa heidän puhelimensa hälytysääni saattaa olla hengellistä musiikkia.

Lenkkini jatkuu. Toinen toistaan värikkäämpiä lintuja pyrähtelee ympärilläni. Nyt minulla ei ollut kameraa mukana lenkillä. Noin seitsemän km:n kohdalla eteeni aukeaa upea näkymä: kurjenkokoisia harjalintuja iso parvi syömässä pellolla. Ihasteluni loppuu melko lyhyeen, sillä yhtäkkiä pensasaidan takaa tielle ilmestyy hampaitaan näyttävä ja muriseva koira. Koira on juoksemassa kohti minua ja minä mietin, lähteäkö juoksemaan, vaiko jäädä paikalleni. Päätin jäädä paikalleni. Parin metrin päähän minusta koira onneksi pysähtyi isäntänsä rajua huutoa noudattaen – läheltä piti! Tähän mennessä en ole osannut pelätä koiria juostessani  – nyt taitaa jäädä päälle pieni arkuus.

Sydän pamppaillen jatkan matkaani ja yritän saada tapahtuneen mielestäni. Ihailen peltolakeuksia ja kaukana siintävää korkeaa vuorta. Matka jatkuu melko kevyesti askeltaen. Kymmenen kilometrin kääntöpaikan jälkeen koira palaa mieleeni ja alan etsiä sopivaa karahkaa ja kiveä. Lopulta sellaiset löydänkin. Aseistuksen kera juoksu jatkuu. Saavuttuani murisevan koiran asuisijoille tarkkailen, mistä koira ilmestyy. Kaksi samanlaista vaaleanruskeaa koiraa tepastelee rauhallisena kauempana pellolla. En siis joutunut käyttämään aseita, vaan heitin ne pois ja jatkoin matkaa levollisin mielin.

Tasoitettua hiekkatietä oli helppo taivaltaa. Pysähdyn nauttimaan Krestin tutussa kioskissa, minkä jälkeen alkoivat kovat loppunousut. Leirikeskukseen pääsen hyvävoimaisena ajassa 1:57 (keskivauhti 5:55) – melkein samaan tahtiin kuin edellisenä päivänä. Vuorossa oli suihku, uinti ja aamupala sekä tietenkin parin tunnin lepo ennen seuraavaa treeniä.

Kevyt 10 km

Aamupäivän toiselle lenkille, kevyelle kympillä, lähdin klo 11:15. Kiersin saman reitin kuin eilen. Tänään ei tuullut aivan yhtä voimakkaasti kuin eilen. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. 

Kympillä alkoi tuntua aamun pitkä juoksu – lähinnä jaloissa. Sain kuitenkin karistettua väsymyksen ja annoin mennä. Varsinkin tasaiset osuudet sujuivat erittäin voimallisesti. Leirikeskuksen kioskille päästyäni aloitin viimeisen kilometrin 10 x 100 metrin vedot. Vetojen jälkeen koko kroppa tunsi juosseensa. Aikaa kymppiin tänään kului 56:15 (keskivauhti 5:37) – tänään runsaat pari minuuttia nopeammin kuin eilen, mutta nythän olivat myös nuo nopeat vedot mukana. Tuntui taivaalliselta päästä suihkuun ja viileään veteen uimaan. 

Lounaalla tarjottiin spagettia ja lihakastiketta sekä kurpitsakeittoa. Ei ollut kovin ruokahalua, mutta pakotin itseni syömään kunnolla. Oli palauduttava huomiseen kovaan kymppiin. Palautumista auttoi kummasti parin tunnin lepo. 

Iltapäivän viettoa

Klo 15:30 kävin iltapäiväteellä ja nautin Domino -keksin. Huoneessani popsin vielä proteiinipatukan ja yritin juoda mahdollisimman paljon. Lopulta olo alkoi tuntui jo normaalilta. Kävin ottamassa aurinkoa uima-altaalla puolisen tuntia – leppoisa tuuli ja laskevan auringon lämmittävät säteet hivelivät ihoa. 

Sitten olikin vuorossa blogin päivittäminen. Huomenna on vielä kunnon treenipäivä: 6 km kevyttä aamusta ja n. klo 11 kova kymppi. En ota paineita tuosta kympistä – leiri on jo ollut todellinen menestys tähän mennessä. Vaikkakin leirin menestys mitataan vasta varsinaisissa kisoissa – tulevaisuus siis näyttää, mitä vaikutusta leirillä on ollut minun juoksukuntooni. No on aivan selvää, etten olisi kyennyt juoksemaan leiriohjelman kaltaista kokonaisuutta Suomen talvessa. 

Treenirasituksista huolimatta olen nauttinut leiristä antaumuksella. Onhan tämä ollut luksusta saada panostaa vain itseensä kolmen viikon ajan jättäen kaikki muut kotimaiset askareet sikseen. Aikansa kutakin ja niinpä ylihuomenna tiistaina aamun kevyen hyvästelykympin jälkeen alkaa paluumatka Hassanin kyydillä Itenistä Nairobiin.

Tänään on vuorossa vielä klo 19 päivällinen. Osa puolalaisista, ainakin Mike ja Martin sekä Toby ovat jättämässä leirin huomenna maanantaina. Mutta palataan näihin sitten tarkemmin huomenna.

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille ja tietenkin antoisaa uutta alkavaa viikkoa.

Huomiseen!

Terveisin Harri

Kahdeksastoista leiripäivä

Tänään aamu valkeni kauniisti.

Kevyt 20 km

Tänään heräsin klo 05:40 ja katsoin ovesta ulos – sysipimeää, mutta onneksi ei satanut. Aamutoimien jälkeen päätin lähteä tutulle 2o km:n reitille St. Patrickin kierros ja sieltä maaseututietä aina 10 km:iin saakka. Tänään ilma oli tuulinen, mutta pilviä ei näkynyt taivaalla, joten emme saa tänään sadetta.

Aloitin rauhallisesti 6:15 min/km vauhdilla. Alamäkien tullessa kuvioihin juoksuni tietenkin nopeutui. 

Otin kameran mukaani, jos vaikka matkan varrelta löytyisi jotakin kiinnostavaa kuvattavaa ja löytyihän paljonkin. Koska oli lauantai, ei näkynyt koululaisia, eikä paljoa töihinkään menijöitä. Hiekkatiet oli lanattu tasaisiksi, joten askeltaminen oli helppoa ja turvallista. Juoksijoita sen sijaan tuli sekä vastaan, että ohitti minut silloin tällöin. 

Kulku tuntui voimalliselta ja niinpä vauhti välillä kasvoi ollen nopeimmillaan 5:10. Paikallisia lapsia näkyi kurkkivan useammalta pihalta – ihmettelivät valkoihoista miestä. Kyllä sieltä yleensä tuli vastauksena hymy, kun heitä tervehdin. Tiet eivät pöllynneet kovasta tuulesta huolimatta – sade ja lanaus olivat kovettaneet teiden pinnat, eikä paljoa irtohiekkaa näkynyt.

Juoksu eteni hyvin koko matkan. Tuttuun tapaan pysähdyin kioskilla ostamassa juomaa – nyt oli vuorossa Krest, Lemon Bitter. Viimeiset kolme km oli nousua – onneksi jaksoin juosta mäetkin. Leirikeskukseen pääsin ajassa 1:56 (keskivauhti 5:49 min/km) – kevythän tämän treenin tulikin olla. Sitten aamupalalle, minkä jälkeen menin suihkuun ja uimaan. Vuorossa oli n. 1 ½ tunnin lepo.

Kevyttä 10 km

Päivän toinen juoksu tuli tehdyksi vaihteeksi päinvastaisessa suunnassa kuin aiemmin. Suuntasin Eldoretin suuntaan polkua 4,5 km:n verran ja sitten käännyin Kamarinyn urheilukentän kierrokselle. Tästä kertyi kokoon kymppi ajassa 58:31 (keskivauhti 5:51). Oli mukava juoksu näinkin päin.

Sitten oli vuorossa suihku ja uinti sekä lounas, jolla tarjoiltiin risottoa ja linssikastiketta sekä salaattia, joka sisälsi kurkkua, tomaattia, maissia ja ananasta. Ei ollut kovin ruokahalua, mutta tiesin, että syötävä oli kunnolla, että jaksaa leirin loppuun saakka kunnialla. Sitten tunniksi levolle.

Hierontaa, Zipporahin tapaaminen ja käynti markkinoilla Itenin keskustassa

Tänään oli jälleen hierontapäivä. Päätin kuitenkin kävellä ensin jonkin matkaa Itenin keskustaa kohti. Poikkesin parissa myyntikojussa – toista niistä piti menneiltä vuosilta tuttu Zipporah. Hän on kenialainen lyhyen matkojen naisjuoksija, joka käy HATCin kuntosalilla. Vaimoni Ulla aikoinaan tapasi hänet kuntosalin venyttelytunneilla useasti. Zipporah seurustelee HATCin yhden vartijan kanssa. Zipporah lähetti sydämelliset terveiset Ullalle ja kiitti vielä kerran pari vuotta sitten antamastamme tuesta hänelle. Hän oli nyt elämäänsä todella tyytyväinen.

Sitten kiiruhdin Matatulla Juliuksen hierontaan. Jalat ovat pysyneet hyvässä kunnossa Juliuksen käsittelyn ansiosta. Tämän jälkeen onkin sitten viimeinen hierontakäynti ensi viikon maanantaina. Juliuksen hierontaa tulen kaipaamaan Suomessa. Juliuksen veroista hierojaa en ole toistaiseksi löytänyt kotimaasta.

Paluumatkalla päätin käväistä itenin keskustan lauantai-torilla. Keskustan urheilukentän reunat olivat täynnä kaikenlaisen tavaran, vaatteiden ja vihannesten sekä hedelmien myyjiä. Kuhina oli valtava – oli markkinatunnelmaa! Hedelmät näyttivät tosi tuoreilta. Aurinko paistoi edelleen lämpimästi. Palasin leirikeskukseen moottoripyörän kyydissä.

Pureuduin seuraavaksi blogin päivittämiseen. Toivottavasti saan tänään ottamani kuvat teille katsottavaksi. Kymmenen minuutin kuluttua tarjoillaan päivällistä.

Huomenna minulla on sama mokoma 20 km + 10 km juostavana - toivottavasti jaksan suoriutua huomisen treeneistä ainakin yhtä hyvin kuin tänään.

Hyvää lauantain ja viikonlopun jatkoa teille.

Terveisin Harri

PS. Hyvää ja antoisaa Afrikan matkaa Karille ja hänen vaimolleen - nauttikaa!


Kuvia St. Patrickin reitin varrelta:

Varsinkin Krest - bitter Lemon - maistui!

Kioski, jossa pysähdyin juomaan 20 km:n lemkeillä

Bongaa lintu!

Samoin, bongaa lintu!

Passion hedelmätarha

Kuvia Itenin markkinoilta lauantaina:

Seitsemästoista leiripäivä

Moottoripyöräkyydeillä matkat taittuvat nopeasti hintaan 50 senttiä!

Kiihtyvää 20 km
 

Viikon viimeinen arkipäivä, perjantai, on koittanut. Täällä leiriohjelman mukaiset harjoitukset jatkuivat. Aamusta klo 06:30 oli vuorossa kiihtyvä 20 km. En vieläkään lähtenyt hiekkateille parin päivän sateiden vuoksi – ehkä tiet eivät ole vielä riittävästi kuivuneet. Tänään matkasin asfalttitietä Itenin keskustaan ja sieltä vasemmalle St. Patrickin suuntaan, mutta ei siis hiekkatielle.

Avatessani aamulla ulko-oven, ihmettelin sataako pientä tihkua vai mitä tuo harso näkymän edessä oli – se oli sankkaa sumua. Hädin tuskin näki eteensä 5 metrin verran – oli oltava tarkkana ajotiellä. Itenin keskustan ohitettuani sumu hälveni ja aurinko alkoi pilkistää taivaan rannalta noin 4-5 km:n kohdalla – tästä olikin tulossa kaunis aurinkoinen päivä.

Askelsin melko kevyesti 5 km ja sitten palasin ylämäkeen 5km – kymppi täyttyi ajassa 54:44 (keskivauhti 5:28 min/km). Yllättävän hyvin tänään kulki myös ylämäet. Puolessa matkassa nappasin Fanta -pullon kioskista. Nyt oli vuorossa alamäkivoittoinen Eldoretin suuntaan vievä tie. Sain vauhtini nousemaan nopeasti alle 4:30 min/km. Juostu kymppi ei näyttänyt painavan jaloissa. Jatkoin matkaani reippaasti ja kiristin tahtia loppua kohti. Tänään 20 km täyttyi ajassa 1:39, josta ensimmäiseen osuuteen kului tuo aikaisemmin mainitsemani 54:44 ja sitten tähän jälkimmäiseen osuuteen 44:16 (parhaimmillaan vauhtini oli lenkin loppupuolella 4:12-4:15) eli lähes kymmenen minuuttia nopeampi jälkimmäinen osuus. Tämä treeni on leirin yksi parhaiten onnistuneista juoksuista – yllättävän voimallinen juoksu.

Sitten paluu Matatulla leirikeskukseen; suihkuun, uimaan ja aamupalalle. Nyt oli levättävä kunnolla, sillä edessä olisi vielä kevyttä 8 km n. klo 11:30.

Kevyttä 8 km

Puhelimeni herätti minut klo 11:15. Ei muuta kuin seuraavalle lenkille, joka suuntautui vanhan urheilukentän, Kamarinyn, suuntaan ja sieltä kaartaen Eldoretin tielle ja takaisin leirille. Aurinko porotti lämpimästi – tuntui taivaalliselta parin sadepäivän jälkeen. Tämän harjoituksen pidin kevyenä. Ehdin ja uskalsin katsella myös ympärilleni, sille kivinen tie oli tasattu ja suuret kivet olivat poissa. Luonto on alkanut näyttää entistä vihreämmältä sateiden jälkeen. Niinpä joka puolella näkee lehmiä ja lampaita nauttimassa tuoreesta ruohosta. Vehnä oli valmistunut, koska vihreä John Deere -puimuri imaisi vehnäntähkiä sisäänsä. Täällä en ole nähnyt paljoa vehnäpeltoja – sen sijaan maissi- ja riisipeltoja kylläkin. Reitin varrella valmistettiin pulpetteja, tuoleja, pöytiä ja sohvia – ahkeraa väkeä nämä kenialaiset.

Saavuttuani Eldoretin tielle tuuli oli vastainen ja hiekka oli jo kuivunut sen verran, että tuulenpuuska sai hiekan välillä nousemaan korkeuksiin. Leirikeskukseen saavuin ajassa 49:34 (keskivauhti 6:11). Suihkun ja uimisen jälkeen kiiruhdin lounaalle, jossa tarjoiltiin makaroneja ja vihanneskastiketta sekä kanakeittoa. Sitten hetkeksi pitkäkseen sänkyyn, minkä jälkeen kävin tunniksi ottamaan aurinkoa uima-altaalle. 

Loppupäivän viettoa

Puolalainen juoksijaryhmä vieraili tänään suosituksestani n. 30 km:n päässä sijaitsevassa Kirahvi puistossa (15 kirahvia elää useiden antilooppien kanssa vapaana aidatulla alueella). Itse olen käynyt kyseisessä puistossa joitakin vuosia sitten.

Kävin iltapäiväteellä. Pöytääni istahti keittiön Ewa. Siinä turistessamme HATCin toimistotyöntekijä Kewin saapui jututtamaan Ewaa. He keskustelivat melko kärkevään. Kewinin lähdettyä kysyin Ewalta, mistä oli kyse. Ewa totesi, että Keniassa useimmat miehet yrittävät teettää rutiinityöt naisilla. Nytkin Kewin pyysi Ewaa käymään kioskilla täydentämässä puhelimensa puheaikaa. Ewa oli vastannut, että hoida oma puhelimesi itse – Yes!! Ewan mukaan Keniassa vain naimisissa olevia naisia miehet kuuntelevat. Naisten ja miesten tasa-arvo on vielä kaukana tulevaisuudessa. Ewa on yksinhuoltaja ja hänellä on 5 -vuotias tytär hoidettava. Ewa kävi alkuviikosta ostamassa kanoja omalle pienelle asumukselleen. Hän oli säästänyt pitkään ja Tony oli ehdottanut kanalan perustamista – niinpä Ewa päätti nyt tämän toteuttaa. Kananmunat maksavat täällä 10 Kenian shillingiä (n. 10 senttiä) – hyvä sivuansio.

Sitten blogin kimppuun. Siellä Suomessa on työviikko pulkassa ja suurin osa on jo siirtynyt viikonlopun viettoon. Täällä minä pakerran viimeisten treenieni parissa la-ma ja sitten tiistaina alkaa paluumatka Suomeen. Todella upeasti olen kyennyt toteuttamaan Michelin laatimaa ohjelmaa. Tällä viikolla juoksu on muuttunut voimalliseksi, eikä mäetkään enää saa puuskuttamaan samalla tavalla kuin leirin alussa. Tästä on hyvä jatkaa leiri loppuun saakka.

Klo 19 on vuorossa päivällinen. Tänäänkin yritän päästä aikaisin nukkumaan, sillä huomenna aamusta on edessä jälleen 20 km:n juoksu  – nyt onneksi kevyenä ja vielä kevyt kymppi keskellä päivää.

Hyvää perjantain jatkoa sekä antoisaa viikonloppua teille kaikille blogiystävät.

Huomiseen!

Terveisin Harri

Kuudestoista leiripäivä

Tyytyväinen treenaaja palaa onnistuneelta lenkiltään.

Lähes koko viime yön satoi – peltikatto piti ’mukavaa’ ääntä. Sinne jäi pyykit ulos sateeseen, joten päälle laitetaan aamun lenkille, mitä laukusta löytyy. Onneksi on lenkkiasuja useampia mukana ja kehtasi lähteä lenkille

Kevyttä 10 km

Klo 06:30 olin juoksemassa kevyttä 10 km:n aamulenkkiä ensin Itenin suuntaan ja sitten keskustasta vasemmalle uudelle asfalttitielle. Nyt ei ollut mitään aikomusta lähteä juoksemaan polkua tai hiekkatietä pitkin, koska ne olivat aivan mutaisia. Onneksi sade oli tauonnut juuri ennen juoksemaan lähtöä, joten sain juosta kuivana koko matkan.

Mukavan kevyesti kulki askellus eilisen lepopäivän jälkeen. Menomatka (5 km) oli alamäkivoittoista, mutta tullessa sitten oli toisin päin. Hyvin kuitenkin jaksoin juosta mennen tullen.

Aamulla näin, miten isoa leposohvaa voidaan kuljettaa moottoripyörällä ja kyydissä kuskin lisäksi toinen aikuinen – auton leveydeltä kuljetus vaati tilaa. Sitten pysähtyi aika, nähdessäni täyteen puutavaraa lastattua kolme aasia ja näiden paimentajana kenialainen naisvanhus. Yllättävän hyvin nämä kykenivät kulkemaan ajotiellä. Sitten ohitseni hurahti pakettiauto, jonka katolla oli ainakin kolmekymmentä tapettua kanaa ja kukkoa – ilmeisesti menossa markkinoille.

Leirikeskukseen pääsin hyvävoimaisena ajassa 57:39 (keskivauhti 5:45). Sitten suihkuun ja uimaan. Uimavesi oli jälleen sateen jälkeen lämmintä – ainakin tuntui siltä, kun ilma oli laskenut aurinkoisista päivistä vähintään 5 astetta – ollen aamulla ehkä 15-16 astetta. Käytyäni aamupalalla alkoi sataa – katsotaan saanko vettä niskaani klo 11:n treenin aikana.

Tasavauhtinen kova 8 km

Minulla oli tuuria, sillä sade taukosi klo 10:30 ja pääsin juoksemaan aamupäivän toisenkin juoksun ilman sadekuuroja. Suuntasin totutusti tasavauhtisen kovan 8 km Eldoretin suuntaan. Sain melko nopeasti juoksurytmistä kiinni. Vauhtini oli melko tasaista ja lennokasta ollen 4.10-4:17 välillä. Viiden kilometrin kohdalla kelloni näytti aikaa 21:10 – tästä oli hyvä jatkaa vielä 3 km. Sain pidettyä vauhtini edelleen nopeana ja kahdella viimeisellä kilometrillä jopa nopeutin juoksua hiukan. Kahdeksan kilometriä täyttyi tänään aikaan 33.40 (keskivauhti koko juoksun ajalta 4:13). Todella onnistunut ja voimallinen juoksu!

Palautteluhölkän jälkeen otin viimeisille kilometreille moottoripyöräkyydin. Tyytyväisenä suihkun kautta uimaan ja lounaalle. Lounaalla oli tarjolla kurpitsakeittoa ja spagettia lihakastikkeen kera. Nyt lepo maittoi.

Hieronta ja muuta mukavaa

Klo 16 makasin jälleen hierontapöydällä. Jalat olivat todella hyvässä kunnossa – ei löytynyt enää kipeitä paikkoja. Näillä mennään leiri loppuun saakka!

Leirikeskukseen palattuani tapasin Sophyn kioskilla – nautimme yhdessä limsat. Maggy oli palannut muutaman päivän lomaltaan perheensä luota ja juoksi myös tervehtimään Sophya (HATCin entistä tarmokasta siivoojaa). 

Seuraavaksi päivitin blogin. Sitten on vuorossa klo 19 päivällinen. Tänään menen aikaisin nukkumaan, sillä huomenna on aamusta kiihtyvää 20 km. Toivottavasti tänään iltapäivällä selkiytynyt taivas on selkeä myös huomenna aamupäivän juoksujeni ajan.

Vinhaa vauhtia viikko on jälleen hurahtanut – huomenna on taas perjantai ja alkaa viikonloppu. 

Hyvää torstain jatkoa. Huomiseen!

Terveisin Harri