 |
| St. Patrickin reitillä juostaan 20 km:n lenkkiä. |
 |
| Kevyttä on meno viimeisellä pitkällä lenkillä. |
Useampi kilometri oli juostu leirillä tähän aamuun mennessä;
vielä oli edessä leirin viimeinen pitkä lenkki – kevyttä 20 km. Päätin
toteuttaa saman St. Patrickin lenkin, jonka olin juossut kaikissa aikaisemmissa
kevyissä lenkeissä. Tänään ei tuullut ja ilma oli viileähkö mutta taivas selkeä
– tulossa siis aurinkoinen päivä.
Näin sunnuntai-aamuisin ei ollut paljon liikennettä. St.
Patrickin koulun ohitettuani vastaani kävelee ainakin kolmekymmentä siisteihin
kouluasuihin pukeutunutta tyttöä ja poikaa. Olivat aivan selvästi menossa
lähellä olevaan katoliseen kirkkoon klo 7 messuun – todella aikaista! Kirkosta
alkaa kantautua korviin kenialaista hengellistä musiikkia. Suurin osa kenialaisista
on erittäin harrasta kansaa – jopa heidän puhelimensa hälytysääni saattaa olla
hengellistä musiikkia.
Lenkkini jatkuu. Toinen toistaan värikkäämpiä lintuja
pyrähtelee ympärilläni. Nyt minulla ei ollut kameraa mukana lenkillä. Noin
seitsemän km:n kohdalla eteeni aukeaa upea näkymä: kurjenkokoisia harjalintuja
iso parvi syömässä pellolla. Ihasteluni loppuu melko lyhyeen, sillä yhtäkkiä
pensasaidan takaa tielle ilmestyy hampaitaan näyttävä ja muriseva koira. Koira
on juoksemassa kohti minua ja minä mietin, lähteäkö juoksemaan, vaiko jäädä
paikalleni. Päätin jäädä paikalleni. Parin metrin päähän minusta koira onneksi
pysähtyi isäntänsä rajua huutoa noudattaen – läheltä piti! Tähän mennessä en
ole osannut pelätä koiria juostessani –
nyt taitaa jäädä päälle pieni arkuus.
Sydän pamppaillen jatkan matkaani ja yritän saada
tapahtuneen mielestäni. Ihailen peltolakeuksia ja kaukana siintävää korkeaa
vuorta. Matka jatkuu melko kevyesti askeltaen. Kymmenen kilometrin kääntöpaikan
jälkeen koira palaa mieleeni ja alan etsiä sopivaa karahkaa ja kiveä. Lopulta
sellaiset löydänkin. Aseistuksen kera juoksu jatkuu. Saavuttuani murisevan
koiran asuisijoille tarkkailen, mistä koira ilmestyy. Kaksi samanlaista
vaaleanruskeaa koiraa tepastelee rauhallisena kauempana pellolla. En siis
joutunut käyttämään aseita, vaan heitin ne pois ja jatkoin matkaa levollisin
mielin.
Tasoitettua hiekkatietä oli helppo taivaltaa. Pysähdyn
nauttimaan Krestin tutussa kioskissa, minkä jälkeen alkoivat kovat loppunousut.
Leirikeskukseen pääsen hyvävoimaisena ajassa 1:57 (keskivauhti 5:55) – melkein samaan
tahtiin kuin edellisenä päivänä. Vuorossa oli suihku, uinti ja aamupala sekä
tietenkin parin tunnin lepo ennen seuraavaa treeniä.
Kevyt 10 km
Aamupäivän toiselle lenkille, kevyelle kympillä, lähdin klo
11:15. Kiersin saman reitin kuin eilen. Tänään ei tuullut aivan yhtä
voimakkaasti kuin eilen. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.
Kympillä
alkoi tuntua aamun pitkä juoksu – lähinnä jaloissa. Sain kuitenkin karistettua
väsymyksen ja annoin mennä. Varsinkin tasaiset osuudet sujuivat erittäin
voimallisesti. Leirikeskuksen kioskille päästyäni aloitin viimeisen kilometrin
10 x 100 metrin vedot. Vetojen jälkeen koko kroppa tunsi juosseensa. Aikaa
kymppiin tänään kului 56:15 (keskivauhti 5:37) – tänään runsaat pari minuuttia
nopeammin kuin eilen, mutta nythän olivat myös nuo nopeat vedot mukana. Tuntui
taivaalliselta päästä suihkuun ja viileään veteen uimaan.
Lounaalla tarjottiin
spagettia ja lihakastiketta sekä kurpitsakeittoa. Ei ollut kovin ruokahalua,
mutta pakotin itseni syömään kunnolla. Oli palauduttava huomiseen kovaan
kymppiin. Palautumista auttoi kummasti parin tunnin lepo.
Iltapäivän viettoa
Klo 15:30 kävin iltapäiväteellä ja nautin Domino -keksin.
Huoneessani popsin vielä proteiinipatukan ja yritin juoda mahdollisimman
paljon. Lopulta olo alkoi tuntui jo normaalilta. Kävin ottamassa aurinkoa
uima-altaalla puolisen tuntia – leppoisa tuuli ja laskevan auringon lämmittävät
säteet hivelivät ihoa.
Sitten olikin vuorossa blogin päivittäminen. Huomenna on
vielä kunnon treenipäivä: 6 km kevyttä aamusta ja n. klo 11 kova kymppi. En ota
paineita tuosta kympistä – leiri on jo ollut todellinen menestys tähän
mennessä. Vaikkakin leirin menestys mitataan vasta varsinaisissa kisoissa –
tulevaisuus siis näyttää, mitä vaikutusta leirillä on ollut minun
juoksukuntooni. No on aivan selvää, etten olisi kyennyt juoksemaan
leiriohjelman kaltaista kokonaisuutta Suomen talvessa.
Treenirasituksista
huolimatta olen nauttinut leiristä antaumuksella. Onhan tämä ollut luksusta
saada panostaa vain itseensä kolmen viikon ajan jättäen kaikki muut kotimaiset
askareet sikseen. Aikansa kutakin ja niinpä ylihuomenna tiistaina aamun kevyen
hyvästelykympin jälkeen alkaa paluumatka Hassanin kyydillä Itenistä Nairobiin.
Tänään on vuorossa vielä klo 19 päivällinen. Osa
puolalaisista, ainakin Mike ja Martin sekä Toby ovat jättämässä leirin huomenna
maanantaina. Mutta palataan näihin sitten tarkemmin huomenna.
Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille ja tietenkin antoisaa uutta
alkavaa viikkoa.
Huomiseen!
Terveisin Harri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti