Seitsemästoista leiripäivä

Moottoripyöräkyydeillä matkat taittuvat nopeasti hintaan 50 senttiä!

Kiihtyvää 20 km
 

Viikon viimeinen arkipäivä, perjantai, on koittanut. Täällä leiriohjelman mukaiset harjoitukset jatkuivat. Aamusta klo 06:30 oli vuorossa kiihtyvä 20 km. En vieläkään lähtenyt hiekkateille parin päivän sateiden vuoksi – ehkä tiet eivät ole vielä riittävästi kuivuneet. Tänään matkasin asfalttitietä Itenin keskustaan ja sieltä vasemmalle St. Patrickin suuntaan, mutta ei siis hiekkatielle.

Avatessani aamulla ulko-oven, ihmettelin sataako pientä tihkua vai mitä tuo harso näkymän edessä oli – se oli sankkaa sumua. Hädin tuskin näki eteensä 5 metrin verran – oli oltava tarkkana ajotiellä. Itenin keskustan ohitettuani sumu hälveni ja aurinko alkoi pilkistää taivaan rannalta noin 4-5 km:n kohdalla – tästä olikin tulossa kaunis aurinkoinen päivä.

Askelsin melko kevyesti 5 km ja sitten palasin ylämäkeen 5km – kymppi täyttyi ajassa 54:44 (keskivauhti 5:28 min/km). Yllättävän hyvin tänään kulki myös ylämäet. Puolessa matkassa nappasin Fanta -pullon kioskista. Nyt oli vuorossa alamäkivoittoinen Eldoretin suuntaan vievä tie. Sain vauhtini nousemaan nopeasti alle 4:30 min/km. Juostu kymppi ei näyttänyt painavan jaloissa. Jatkoin matkaani reippaasti ja kiristin tahtia loppua kohti. Tänään 20 km täyttyi ajassa 1:39, josta ensimmäiseen osuuteen kului tuo aikaisemmin mainitsemani 54:44 ja sitten tähän jälkimmäiseen osuuteen 44:16 (parhaimmillaan vauhtini oli lenkin loppupuolella 4:12-4:15) eli lähes kymmenen minuuttia nopeampi jälkimmäinen osuus. Tämä treeni on leirin yksi parhaiten onnistuneista juoksuista – yllättävän voimallinen juoksu.

Sitten paluu Matatulla leirikeskukseen; suihkuun, uimaan ja aamupalalle. Nyt oli levättävä kunnolla, sillä edessä olisi vielä kevyttä 8 km n. klo 11:30.

Kevyttä 8 km

Puhelimeni herätti minut klo 11:15. Ei muuta kuin seuraavalle lenkille, joka suuntautui vanhan urheilukentän, Kamarinyn, suuntaan ja sieltä kaartaen Eldoretin tielle ja takaisin leirille. Aurinko porotti lämpimästi – tuntui taivaalliselta parin sadepäivän jälkeen. Tämän harjoituksen pidin kevyenä. Ehdin ja uskalsin katsella myös ympärilleni, sille kivinen tie oli tasattu ja suuret kivet olivat poissa. Luonto on alkanut näyttää entistä vihreämmältä sateiden jälkeen. Niinpä joka puolella näkee lehmiä ja lampaita nauttimassa tuoreesta ruohosta. Vehnä oli valmistunut, koska vihreä John Deere -puimuri imaisi vehnäntähkiä sisäänsä. Täällä en ole nähnyt paljoa vehnäpeltoja – sen sijaan maissi- ja riisipeltoja kylläkin. Reitin varrella valmistettiin pulpetteja, tuoleja, pöytiä ja sohvia – ahkeraa väkeä nämä kenialaiset.

Saavuttuani Eldoretin tielle tuuli oli vastainen ja hiekka oli jo kuivunut sen verran, että tuulenpuuska sai hiekan välillä nousemaan korkeuksiin. Leirikeskukseen saavuin ajassa 49:34 (keskivauhti 6:11). Suihkun ja uimisen jälkeen kiiruhdin lounaalle, jossa tarjoiltiin makaroneja ja vihanneskastiketta sekä kanakeittoa. Sitten hetkeksi pitkäkseen sänkyyn, minkä jälkeen kävin tunniksi ottamaan aurinkoa uima-altaalle. 

Loppupäivän viettoa

Puolalainen juoksijaryhmä vieraili tänään suosituksestani n. 30 km:n päässä sijaitsevassa Kirahvi puistossa (15 kirahvia elää useiden antilooppien kanssa vapaana aidatulla alueella). Itse olen käynyt kyseisessä puistossa joitakin vuosia sitten.

Kävin iltapäiväteellä. Pöytääni istahti keittiön Ewa. Siinä turistessamme HATCin toimistotyöntekijä Kewin saapui jututtamaan Ewaa. He keskustelivat melko kärkevään. Kewinin lähdettyä kysyin Ewalta, mistä oli kyse. Ewa totesi, että Keniassa useimmat miehet yrittävät teettää rutiinityöt naisilla. Nytkin Kewin pyysi Ewaa käymään kioskilla täydentämässä puhelimensa puheaikaa. Ewa oli vastannut, että hoida oma puhelimesi itse – Yes!! Ewan mukaan Keniassa vain naimisissa olevia naisia miehet kuuntelevat. Naisten ja miesten tasa-arvo on vielä kaukana tulevaisuudessa. Ewa on yksinhuoltaja ja hänellä on 5 -vuotias tytär hoidettava. Ewa kävi alkuviikosta ostamassa kanoja omalle pienelle asumukselleen. Hän oli säästänyt pitkään ja Tony oli ehdottanut kanalan perustamista – niinpä Ewa päätti nyt tämän toteuttaa. Kananmunat maksavat täällä 10 Kenian shillingiä (n. 10 senttiä) – hyvä sivuansio.

Sitten blogin kimppuun. Siellä Suomessa on työviikko pulkassa ja suurin osa on jo siirtynyt viikonlopun viettoon. Täällä minä pakerran viimeisten treenieni parissa la-ma ja sitten tiistaina alkaa paluumatka Suomeen. Todella upeasti olen kyennyt toteuttamaan Michelin laatimaa ohjelmaa. Tällä viikolla juoksu on muuttunut voimalliseksi, eikä mäetkään enää saa puuskuttamaan samalla tavalla kuin leirin alussa. Tästä on hyvä jatkaa leiri loppuun saakka.

Klo 19 on vuorossa päivällinen. Tänäänkin yritän päästä aikaisin nukkumaan, sillä huomenna aamusta on edessä jälleen 20 km:n juoksu  – nyt onneksi kevyenä ja vielä kevyt kymppi keskellä päivää.

Hyvää perjantain jatkoa sekä antoisaa viikonloppua teille kaikille blogiystävät.

Huomiseen!

Terveisin Harri