Kahdeskymmenes leiripäivä – toiseksi viimeinen päivä Itenissä

Kovan kympin jälken tyytyväinen juoksija nousee altaasta. Leiri on ollut menestys!

Kevyt 6 km

 

Heräsin tänäänkin aikaisin, jotta voin toteuttaa toisen treenin myös hyvissä ajoin aamupäivän aikana. Klo 06:30 suuntasin Kamarinyn urheilukentän suuntaan 3 km ja takaisin. Aluksi askellus oli todella raskasta. Mietin, miten tänään kykenen juoksemaan kympin kovaa. Onneksi viimeisten kilometrien aikana askellus tuntui löytyvän ja jalkoja jaksoi nostella. Ilmeisesti viimeisten päivien monet pitkät treenit alkavat tuntua kropassa. Kuuteen kilometriin sain kulumaan aikaa 35:54 (keskivauhti 5:58 min/km). Kuuden kilometrin lenkin näkyi aamusta tehneen myös Anne-Mari. Nyt kiireesti suihkuun, uimaan ja aamupalalle. 

Minulla on mukana poikani Valtterin bändin, Novotonikin ensimmäinen levy. Kovasti puolalaiset kehuivat Novotonikin levyä, mukavan omaperäiseksi – samoin Anne-Mari piti varsinkin ensimmäisestä kappaleesta. Matkaa on kuitenkin kuulemma vielä huipulle :)

Kolme päivää sitten saapuneita amatöörimaratoonareita, vasemmalta: Indonesiasta, Englannista, Arabi Emiraateista ja Norjasta.

Kova kymppi

Lepäsin runsaan kaksi tuntia. Vaikka yritin olla miettimättä kympin onnistumista, alkoi jo vatsassa liikkua perhosia. Toivottavasti saan rennon juoksun aikaiseksi. Otin viimeisen Power Bar smoothien ja runsaasti juomaa päälle. Lämmittelyjen jälkeen starttasin kympin Eldoretin suuntaan. Taisin lähteä vähän liian kovaa liikkeelle, sillä ensimmäinen kilometri kului aikaan 3:50. Yritin rauhoittaa kulkua, jotta jaksaa koko matkan. Ylämäessä vauhtini tippui 4:16, mutta sitten taas tasaisemmilla osuuksilla sain vauhdin nousemaan neljän pintaan. Kolmen kilometrin jälkeen alkoi juoksu tuntua voimalliselta ja sain rullauksen päälle. Tasaisesti etenin viiteen kilometriin – väliaika 20:10 (vaude!). Nyt oli pidettävä pää kylmänä ja jatkettava vain saamaan tahtiin. 

Sain pidettyä rullauksen hyvin päällä, niinpä keskivauhti vaihteli 4:01-4:02 välillä. Viimeiset kaksi kilometriä onnistuin puristamaan niin, että loppuaika oli niinkin hyvä kuin tasan 40 minuuttia (keskivauhti 3:59 min/km). Viimeisen vitosen juoksin siis aikaan 19:50. Olipa todella voimallinen juoksu. Tässä ei voi muuta kuin kiittää Micheliä erittäin onnistuneesta juoksuohjelmasta. Juoksukuntoni on kolmen viikon aikana noussut upeasti. Nyt tuntuu, että ollaan iskussa! Iloisena palauttelukilometrin jälkeen hyppään Matatuun. Sitten suihkuun ja uimaan.

Kyllä kymmpi sujui erinomaisesti!

Minulla on sen verran aikaa ennen lounasta, että yritän päivittää jo nyt blogia. Toivottavasti nettiyhteydet ovat tänään paremmat kuin parina viime päivänä. En ole kyennyt liittämään blogiin kuvia.

Seuraavaksi siis on vuorossa lounas, minkä jälkeen leiriltä ovat lähdössä puolalaiset kaverukset Mike ja Martin sekä Eldoretin lastensairaalan puuhamies Toby. Tobyn lähdettyä leirille tulee melko hiljaista, koska hänellä on ollut kerrottavana mitä ihmeellisempiä tarinoita kokemuksistaan Afrikassa.

Aikansa kutakin ja niinpä minunkin juoksuleirini alkaa olla lopuillaan. Ei tässä muuta voi olla kuin kiitollinen siitä, että olen saanut toteuttaa terveenä koko kolmen viikon ohjelman – upeaa!

Kiitokset!

Kiitokset Bougavillen kukin!

Koska leirikeskuksen huomisista Internet -yhteyksistä en tiedä, haluan jo tässä vaiheessa kiittää teitä hyvät blogiystävät. Olette tarmokkaasti seuranneet kolmen viikon ajan juoksuohjelmani toteutumista. Toivottavasti olette nauttineet – ainakin minä olen nauttinut itseni rääkkäämisestä. Kunnon nousun on voinut havaita juoksujen muuttumisesta helpommiksi myös ylämäkien osalta. Toivottavasti olen kyennyt kuvaamaan myös kenialaisten elämää ja ympäristöä, jotta teillä on mielenkiinto säilynyt blogiani kohtaan. Kuvien saanti blogiin on tuottanut aina silloin tällöin ongelmia heikkojen nettiyhteyksien vuoksi. Tulen lisäämään puuttuvat kuvat myöhemmin Suomessa, joten pääsette kyllä nauttimaan laajemmasta kuva-aineistosta, vaikkakin viiveellä.

Ensimmäisen viikon aikana latasin runsaasti kevyitä kilometrejä ja seuraavan viikon aikana pyrittiin kasvattamaan nopeutta ja lopuksi jälleen pitkiä lenkkejä. Kilometrejä kertyi 170 + 108 + 136 eli yhteensä 414 km koko leirin aikana.  

Suuri kiitos koutsilleni Michelille, joka on monet vuodet rakentanut minulle sopivan juoksuohjelman Keniaan – tälläkin kertaa ohjelma osoitti erinomaisuutensa ja kiitokset myös palautteista.  Lepopäivät oli sijoitettu aivan oikeisiin paikkoihin, mikä takasi erittäin hyvän palautumisen seuraavien päivien juoksuihin. Juoksijakaverini Jussi Tampereelta on lähes päivittäin kannustanut ja kommentoinut harjoitteluani tekstiviestein Porvoon Michelin tavoin – kiitos myös sinulle Jussi!

Lämmin kiitos työnantajilleni mahdollisuudesta päästä jälleen helmi-maaliskuun työkiireiden aikaan kohentamaan juoksukuntoani Keniaan saakka. Hyvä kunto parantaa kyllä työtehoa ja työpaineiden sietokykyä.

Kiitos rakkaalle Ulla vaimolleni ja koko perheelleni, että talviloma-aikana sallitte minun lähteä jälleen yksinäni Afrikkaan korkean paikan leirille. Uskon, että Ullalle oli nyt helpompaa hyväksyä matkani, koska harjoittelimme toissa vuonna yhdessä täällä samassa leirikeskuksessa yli kolmen viikon ajan – ympäristö ja paikalliset ihmiset kävivät myös hänelle tutuksi.

Tiistaina on edessä enää jäähyväiskymppi ja paluumatka alkaa … Berliinin puolimaratonille 3.4.2016!

Huomenna tiistaina on vielä jäljellä heti aamusta kevyt kymppi. Näin on sitten tämän leirin juoksut juostu. Juoksuharjoittelu tulee jatkumaan Suomessa – onneksi siellä on jo kevät alkanut.  Tiedoksi, että olemme Ullan kanssa ilmoittautuneet Berliinin puolimaratonille (3.4.2016) – tällöin mitataan todellinen juoksukuntoni! Mahdollisesti keväällä osallistun johonkin toiseenkin puolimaratonkisaan ja sitten kesällä tai syksyllä koko maratonille.

Lounaan jälkeen huomenna suuntaamme Hassanin autolla Eldoretin kautta kohti Nairobia. Lentoni starttaa Nairobista vasta illalla klo 23:40. Pariisiin laskeudun keskiviikkoaamuna klo 06:20. Helsinki-Vantaan lentoasemalle saavun keskiviikkona klo 11:30, joten Tampereelle kotiin ilmestyn joskus iltapäivällä. 

Työasiaa: Torstaina 17.3. teen etäpäivän kotona Tampereella – sähköpostia on kertynyt kolmen viikon aikana runsaasti ja lukuisien projektien raportteja on tarkasteltavana. Perjantaina 18.3. matkaan Helsingin suuntaan kahden tutkimusprojektin ohjausryhmän kokoukseen. Näin se arki sitten taas alkaa …

Hassanin kyydissä Itenistä Nairobiin saan n. kuuden tunnin ajan katsella Kenian maisemia ja antaa kolmen viikon leirijakson kulkea mielessäni filminauhan tavoin – voi näitä muistoja! Ehkä tänne vielä palataan – katsotaan :)

Tässä vaiheessa hyvää päivän ja viikon jatkoa teille kaikille ja pikapuolin sitten tavataan Suomessa.

Kiitollisena Harri


Toivottavasti onnistaa ainakin yhtä hyvin tämän vuoden kisoissa kuin veteraanien MM -maratonilla Lahdessa 2009 (Suomelle joukkuehopeaa M55, sain kuvat puolalaiselta kilpakumppaniltani Bogdan Barewskilta HATCin leirillä):

Yhdeksästoista leiripäivä – leirin viimeinen pitkä lenkki

St. Patrickin reitillä juostaan 20 km:n lenkkiä.

Kevyttä on meno viimeisellä pitkällä lenkillä.

Kevyttä 20 km
 

Useampi kilometri oli juostu leirillä tähän aamuun mennessä; vielä oli edessä leirin viimeinen pitkä lenkki – kevyttä 20 km. Päätin toteuttaa saman St. Patrickin lenkin, jonka olin juossut kaikissa aikaisemmissa kevyissä lenkeissä. Tänään ei tuullut ja ilma oli viileähkö mutta taivas selkeä – tulossa siis aurinkoinen päivä.

Näin sunnuntai-aamuisin ei ollut paljon liikennettä. St. Patrickin koulun ohitettuani vastaani kävelee ainakin kolmekymmentä siisteihin kouluasuihin pukeutunutta tyttöä ja poikaa. Olivat aivan selvästi menossa lähellä olevaan katoliseen kirkkoon klo 7 messuun – todella aikaista! Kirkosta alkaa kantautua korviin kenialaista hengellistä musiikkia. Suurin osa kenialaisista on erittäin harrasta kansaa – jopa heidän puhelimensa hälytysääni saattaa olla hengellistä musiikkia.

Lenkkini jatkuu. Toinen toistaan värikkäämpiä lintuja pyrähtelee ympärilläni. Nyt minulla ei ollut kameraa mukana lenkillä. Noin seitsemän km:n kohdalla eteeni aukeaa upea näkymä: kurjenkokoisia harjalintuja iso parvi syömässä pellolla. Ihasteluni loppuu melko lyhyeen, sillä yhtäkkiä pensasaidan takaa tielle ilmestyy hampaitaan näyttävä ja muriseva koira. Koira on juoksemassa kohti minua ja minä mietin, lähteäkö juoksemaan, vaiko jäädä paikalleni. Päätin jäädä paikalleni. Parin metrin päähän minusta koira onneksi pysähtyi isäntänsä rajua huutoa noudattaen – läheltä piti! Tähän mennessä en ole osannut pelätä koiria juostessani  – nyt taitaa jäädä päälle pieni arkuus.

Sydän pamppaillen jatkan matkaani ja yritän saada tapahtuneen mielestäni. Ihailen peltolakeuksia ja kaukana siintävää korkeaa vuorta. Matka jatkuu melko kevyesti askeltaen. Kymmenen kilometrin kääntöpaikan jälkeen koira palaa mieleeni ja alan etsiä sopivaa karahkaa ja kiveä. Lopulta sellaiset löydänkin. Aseistuksen kera juoksu jatkuu. Saavuttuani murisevan koiran asuisijoille tarkkailen, mistä koira ilmestyy. Kaksi samanlaista vaaleanruskeaa koiraa tepastelee rauhallisena kauempana pellolla. En siis joutunut käyttämään aseita, vaan heitin ne pois ja jatkoin matkaa levollisin mielin.

Tasoitettua hiekkatietä oli helppo taivaltaa. Pysähdyn nauttimaan Krestin tutussa kioskissa, minkä jälkeen alkoivat kovat loppunousut. Leirikeskukseen pääsen hyvävoimaisena ajassa 1:57 (keskivauhti 5:55) – melkein samaan tahtiin kuin edellisenä päivänä. Vuorossa oli suihku, uinti ja aamupala sekä tietenkin parin tunnin lepo ennen seuraavaa treeniä.

Kevyt 10 km

Aamupäivän toiselle lenkille, kevyelle kympillä, lähdin klo 11:15. Kiersin saman reitin kuin eilen. Tänään ei tuullut aivan yhtä voimakkaasti kuin eilen. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. 

Kympillä alkoi tuntua aamun pitkä juoksu – lähinnä jaloissa. Sain kuitenkin karistettua väsymyksen ja annoin mennä. Varsinkin tasaiset osuudet sujuivat erittäin voimallisesti. Leirikeskuksen kioskille päästyäni aloitin viimeisen kilometrin 10 x 100 metrin vedot. Vetojen jälkeen koko kroppa tunsi juosseensa. Aikaa kymppiin tänään kului 56:15 (keskivauhti 5:37) – tänään runsaat pari minuuttia nopeammin kuin eilen, mutta nythän olivat myös nuo nopeat vedot mukana. Tuntui taivaalliselta päästä suihkuun ja viileään veteen uimaan. 

Lounaalla tarjottiin spagettia ja lihakastiketta sekä kurpitsakeittoa. Ei ollut kovin ruokahalua, mutta pakotin itseni syömään kunnolla. Oli palauduttava huomiseen kovaan kymppiin. Palautumista auttoi kummasti parin tunnin lepo. 

Iltapäivän viettoa

Klo 15:30 kävin iltapäiväteellä ja nautin Domino -keksin. Huoneessani popsin vielä proteiinipatukan ja yritin juoda mahdollisimman paljon. Lopulta olo alkoi tuntui jo normaalilta. Kävin ottamassa aurinkoa uima-altaalla puolisen tuntia – leppoisa tuuli ja laskevan auringon lämmittävät säteet hivelivät ihoa. 

Sitten olikin vuorossa blogin päivittäminen. Huomenna on vielä kunnon treenipäivä: 6 km kevyttä aamusta ja n. klo 11 kova kymppi. En ota paineita tuosta kympistä – leiri on jo ollut todellinen menestys tähän mennessä. Vaikkakin leirin menestys mitataan vasta varsinaisissa kisoissa – tulevaisuus siis näyttää, mitä vaikutusta leirillä on ollut minun juoksukuntooni. No on aivan selvää, etten olisi kyennyt juoksemaan leiriohjelman kaltaista kokonaisuutta Suomen talvessa. 

Treenirasituksista huolimatta olen nauttinut leiristä antaumuksella. Onhan tämä ollut luksusta saada panostaa vain itseensä kolmen viikon ajan jättäen kaikki muut kotimaiset askareet sikseen. Aikansa kutakin ja niinpä ylihuomenna tiistaina aamun kevyen hyvästelykympin jälkeen alkaa paluumatka Hassanin kyydillä Itenistä Nairobiin.

Tänään on vuorossa vielä klo 19 päivällinen. Osa puolalaisista, ainakin Mike ja Martin sekä Toby ovat jättämässä leirin huomenna maanantaina. Mutta palataan näihin sitten tarkemmin huomenna.

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille ja tietenkin antoisaa uutta alkavaa viikkoa.

Huomiseen!

Terveisin Harri

Kahdeksastoista leiripäivä

Tänään aamu valkeni kauniisti.

Kevyt 20 km

Tänään heräsin klo 05:40 ja katsoin ovesta ulos – sysipimeää, mutta onneksi ei satanut. Aamutoimien jälkeen päätin lähteä tutulle 2o km:n reitille St. Patrickin kierros ja sieltä maaseututietä aina 10 km:iin saakka. Tänään ilma oli tuulinen, mutta pilviä ei näkynyt taivaalla, joten emme saa tänään sadetta.

Aloitin rauhallisesti 6:15 min/km vauhdilla. Alamäkien tullessa kuvioihin juoksuni tietenkin nopeutui. 

Otin kameran mukaani, jos vaikka matkan varrelta löytyisi jotakin kiinnostavaa kuvattavaa ja löytyihän paljonkin. Koska oli lauantai, ei näkynyt koululaisia, eikä paljoa töihinkään menijöitä. Hiekkatiet oli lanattu tasaisiksi, joten askeltaminen oli helppoa ja turvallista. Juoksijoita sen sijaan tuli sekä vastaan, että ohitti minut silloin tällöin. 

Kulku tuntui voimalliselta ja niinpä vauhti välillä kasvoi ollen nopeimmillaan 5:10. Paikallisia lapsia näkyi kurkkivan useammalta pihalta – ihmettelivät valkoihoista miestä. Kyllä sieltä yleensä tuli vastauksena hymy, kun heitä tervehdin. Tiet eivät pöllynneet kovasta tuulesta huolimatta – sade ja lanaus olivat kovettaneet teiden pinnat, eikä paljoa irtohiekkaa näkynyt.

Juoksu eteni hyvin koko matkan. Tuttuun tapaan pysähdyin kioskilla ostamassa juomaa – nyt oli vuorossa Krest, Lemon Bitter. Viimeiset kolme km oli nousua – onneksi jaksoin juosta mäetkin. Leirikeskukseen pääsin ajassa 1:56 (keskivauhti 5:49 min/km) – kevythän tämän treenin tulikin olla. Sitten aamupalalle, minkä jälkeen menin suihkuun ja uimaan. Vuorossa oli n. 1 ½ tunnin lepo.

Kevyttä 10 km

Päivän toinen juoksu tuli tehdyksi vaihteeksi päinvastaisessa suunnassa kuin aiemmin. Suuntasin Eldoretin suuntaan polkua 4,5 km:n verran ja sitten käännyin Kamarinyn urheilukentän kierrokselle. Tästä kertyi kokoon kymppi ajassa 58:31 (keskivauhti 5:51). Oli mukava juoksu näinkin päin.

Sitten oli vuorossa suihku ja uinti sekä lounas, jolla tarjoiltiin risottoa ja linssikastiketta sekä salaattia, joka sisälsi kurkkua, tomaattia, maissia ja ananasta. Ei ollut kovin ruokahalua, mutta tiesin, että syötävä oli kunnolla, että jaksaa leirin loppuun saakka kunnialla. Sitten tunniksi levolle.

Hierontaa, Zipporahin tapaaminen ja käynti markkinoilla Itenin keskustassa

Tänään oli jälleen hierontapäivä. Päätin kuitenkin kävellä ensin jonkin matkaa Itenin keskustaa kohti. Poikkesin parissa myyntikojussa – toista niistä piti menneiltä vuosilta tuttu Zipporah. Hän on kenialainen lyhyen matkojen naisjuoksija, joka käy HATCin kuntosalilla. Vaimoni Ulla aikoinaan tapasi hänet kuntosalin venyttelytunneilla useasti. Zipporah seurustelee HATCin yhden vartijan kanssa. Zipporah lähetti sydämelliset terveiset Ullalle ja kiitti vielä kerran pari vuotta sitten antamastamme tuesta hänelle. Hän oli nyt elämäänsä todella tyytyväinen.

Sitten kiiruhdin Matatulla Juliuksen hierontaan. Jalat ovat pysyneet hyvässä kunnossa Juliuksen käsittelyn ansiosta. Tämän jälkeen onkin sitten viimeinen hierontakäynti ensi viikon maanantaina. Juliuksen hierontaa tulen kaipaamaan Suomessa. Juliuksen veroista hierojaa en ole toistaiseksi löytänyt kotimaasta.

Paluumatkalla päätin käväistä itenin keskustan lauantai-torilla. Keskustan urheilukentän reunat olivat täynnä kaikenlaisen tavaran, vaatteiden ja vihannesten sekä hedelmien myyjiä. Kuhina oli valtava – oli markkinatunnelmaa! Hedelmät näyttivät tosi tuoreilta. Aurinko paistoi edelleen lämpimästi. Palasin leirikeskukseen moottoripyörän kyydissä.

Pureuduin seuraavaksi blogin päivittämiseen. Toivottavasti saan tänään ottamani kuvat teille katsottavaksi. Kymmenen minuutin kuluttua tarjoillaan päivällistä.

Huomenna minulla on sama mokoma 20 km + 10 km juostavana - toivottavasti jaksan suoriutua huomisen treeneistä ainakin yhtä hyvin kuin tänään.

Hyvää lauantain ja viikonlopun jatkoa teille.

Terveisin Harri

PS. Hyvää ja antoisaa Afrikan matkaa Karille ja hänen vaimolleen - nauttikaa!


Kuvia St. Patrickin reitin varrelta:

Varsinkin Krest - bitter Lemon - maistui!

Kioski, jossa pysähdyin juomaan 20 km:n lemkeillä

Bongaa lintu!

Samoin, bongaa lintu!

Passion hedelmätarha

Kuvia Itenin markkinoilta lauantaina: