Ensimmäinen leiripäivä HATCissa Itenissä

Keskiviikko, 24.2.2016

Tervehdys! 

Täällä sitä ollaan jälleen Kenian Itenissä korkeanpaikan leirikeskuksessa, High Altitude Training Centerissä. Koko päivä on aurinko paistanut kuumasti, vaikka on ollut nähtävissä myös pilviä taivaalla. Tänään olen kuullut, että Keniassa on saatu poikkeuksellisia sateita niin tammikuun kuin helmikuunkin puolella. Pelätään kuulemma menetettävän toinen satokausi, mikäli ilmasto muuttuu pysyvästi näin epävakaiseksi. Normaalisti sadekausi on alkanut maaliskuun puolen välin jälkeen ja vettä on satanut tuolloin koko kuukausi kerralla. No näitä ääri-ilmiöitä olemme saaneet kaikki kokea eri puolilla maapalloa viimeisen 2-3 vuoden aikana. 

Lentomatka – leirielämä alkaa …

Lentomatkani sujui erinomaisesti ja nopeinta reittiä Helsingistä Nairobiin Amsterdamin kautta. Lähtö Helsinki-Vantaan lentoasemalta Amsterdamia koti tiistaina klo 07:05 ja 1 ½ tunnin odotus Amsterdamissa Nairobin koneen lähtöön. Saavuin Nairobiin samana iltana klo 20:15. KLM:n lentoja voin suositella – turistiluokassa tarjoilut pelasivat kuin ennen vanhaan. Tuli katsotuksi yhteensä kolme leffaa ja tietenkin nukutuksi muutama tunti.

Nairobin kentällä meni yllättävän pitkään tulli- ja Visa-muodollisuuksien kanssa. Hassan kuskini odotti minua – oli iloinen jälleen tapaaminen. Hassan oli kuulemma nukkunut päivällä muutaman tunnin ja oli nyt pirteä ajamaan yöaikaan Nairobista Iteniin noin 5 ½ tunnissa – päivisin ruuhkaisen liikenteen vuoksi menee ainakin tunti kauemmin. Yhdessä rupatellen matka taittui nopeasti, emmekä pysähtyneet välillä kertaakaan. Saavuimme HATCin leirikeskukseen klo 02:40 eli melko hyvin Hassan oli matka-ajan etukäteen arvioinut. Fazerin sininen suklaa piristi myös Hassania matkan aikana kummasti.

HATCin Kevin vartija otti meidät iloisena vastaan ja toivotti tutun vieraan lämpimästi tervetulleeksi leirikeskukseen. Kiitettyäni Hassania erinomaisesta kyydistä hän lähti heti ajamaan takaisin Nairobiin – melkoinen kuski! Minulle oli varattuna yhden hengen huone, jonne tavarani kuljetettiin. Pikaisesti yöpuulle. Tästä se leirielämä jälleen alkaa …

Aamupäivä

Nukuin melko hyvin klo 07:30 saakka. Kuuntelin lintujen upeaa sirkutusta. Aamupalalle menin heti klo 08:00 jälkeen. Aamupalalla tapasin HATCin tuttua väkeä keittiöstä ja siivoojia sekä teknistä väkeä – minut otettiin jälleen avosylin vastaan. Tutuista juoksijoista tapasin kanadalaisen Readin ja serbialaisen Oliveran. Turkkilaisia on nyt tällä kertaa lukuisa joukko. Suuri brittiläisten ja saksalaisten ryhmä on lähtenyt pari päivää sitten. Nyt leiri ei ole kuin puolillaan.

Runsaan tunnin kuluttua aamupalasta lähdin ensimmäiselle kevyelle kympin lenkille tuttua polkua Eldoretin suuntaan ja takaisin. Nautin samalla näkemästäni – ruskeaa hiekkatietä riittää ja tuttuja maisemia sekä iloista paikallista väkeä työnsä ääressä tai sitten työmatkalla ja koululaiset koulumatkalla. Henkeä välillä salpaa, mutta tämä on tuttua menneiltä vuosilta – tätä vaikeuttaa kestää vain muutama päivä ja sitten jalka alkaa jo nousta ripeämmin ja korkeuksiin alkaa sopeutua. Leirille palattuani n. tunnin kuluttua kävin suihkussa ja pulahdin viileään uima-altaaseen – uskomatonta ihanuutta J Sitten levolle pariksi tunniksi.

Lounasta tarjoiltiin klo 11:30 alkaen. Lounaaksi tarjoiltiin spagettia ja lihakastiketta sekä kurpitsakeittoa - herkkua leirillä. Ja lepoa jälleen.

Iltapäivä ja ilta – tuttuja lisää

Noustuani kävin hakemassa vettä – kukapa siellä tarvikevarastossa olisi voinut olla muu kuin Maggy, leirikeskuksen operatiivinen emäntä. Nyt riemu repesi todella, Maggy hyppi tasajalkaa ja halaili kunnolla. Samalla kerroin terveisiä niin Ulla -vaimoltani kuin Jussi -juoksukaveriltani. Tänä vuonna valitsin päätuliaiseksi setin aurinkokennolamppuja, jotka voi mukavasti pystyttää oman kotinsa pihalle. Täällä ei ole puutetta auringosta, joten illalla ja yöllä saa nauttia lisävalosta. 

Samalla tapasin leirikeskuksen perustajan Kenian maratonylpeyden Lornah Kiplagatin – iloinen jälleen näkeminen. Lornah ei kuulemma enää juokse kilpailuissa; treenaa vain omaksi ilokseen ja osallistuu erilaisiin näytös- ja hyväntekeväisyysjuoksuihin.

Parin tunnin levon jälkeen lähdin seuraavalla kympille – nyt vanhan urheilukentän suuntaan ja sieltä kaartaen maalaismaiseman halki Eldoretin tielle, josta paluu leirikeskukseen. Nyt kulki jo kymppi hiukan helpommin kuin aamulla. Lopuksi tein 10 x 100 m:n vetoja – nousihan jalat nopeampaankin tahtiin, tuntui hyvältä.

Aurinko alkoi jo laskea ja suihkun jälkeen kiiruhdin päivälliselle. Tarjolla oli Ugalia (maissijauhosta tehtyä puuroa) ja Zapatia (lettuja, lihaa ja vihanneksia) sekä jälkiruuaksi tuomani piparkakkutalo, joka oli ihme ja kumma säilynyt Suomesta Keniaan vielä talon mallisena Hassanin pikakyydistä huolimatta. Piparkakkutalo maistui porukalle niin, että tarjotin tyhjeni 15 minuutissa. Leiriläisiä oli nyt ruokailemassa n. 25. Joukossa pari tuttua puolalaista juoksijaa ja Toby, jonka tapasin ensimmäisen kerran viime vuonna. Toby on ollut kenkiä kenialaisiille projektin takana ja on toiminut koordinaattorina  Nairobin uudessa lastensairaalaprojektissa. Sairaalan avajaisia vietettiin viime elokuussa – saimme Ullan kanssa myös kutsun avajaisiin. Hyvin on kuulemma sairaalan varustaminen edistynyt. Ehkä pääsen käymään kyseisessä sairaalassa jonakin lepopäivänä seuraavan kolmen viikon aikana, jonka ajan Toby on myös HATCissa. Joten kuulen kyllä myöhemmin lisää hänen kokemuksistaan.

Sitten onkin aika pureutua blogini pariin. Toivottavasti saan sen kirjoitetuksi ja siirretyksi myös ottamani valokuvat – katsotaan.

Tämän vuoden leirikausi on siis avattu – mukavasti ympärillä tuttuja, mutta myös riittävästi uusia kasvoja. Toivon edellisten vuosien tavoin tästä kerrasta onnistuvaa ja tervettä kolmiviikkoista leirijaksoa.

Kiitos teille, kun jaksatte seurata blogiani ja olla hengessä mukana ja tukena.

Mukavia talvipäivien jatkoja teille kaikille – jotkut ovat talvilomalla, joten nauttikaa vapaasta hiihdellen ja ulkoillen, kun kerrankin suiellä Suomessa on sopiva ulkoilusää.

Hyvää yötä!

Terveisin Harri

Kuvia matkan varrelta:

           Saapuminen Nairobin lentokentälle KLM:n koneella tiistaina illalla 23.2.2016 klo 20:15

                 Nairobin kentällä tulijoita oli vastassa melkoinen vastaanottokomitea.

    Minua oli vastassa HATC leirikeskuksen johtajien Lornahin ja Pieterin kuski Hassan                  (sinivalkoinen ruutupaita)

    Nairobin lentoaseman sisäänkulku. Tällä hetkellä tämä vanha lentokenttärakennus on melkoisessa
remontissa. Jouduimme kiertämään bussilla melkoisen matkan. Viereen nousee myös uusi lentokenttärakennus.

                   Nairobin kentällä tulijoita oli vastassa melkoinen vastaanottokomitea.

                                          Harrilla melkoisesti mukana matkatavaraa!

                  Keskiviikkoaamuna 24.2. aamupalan jälkeen kurkistus uima-altaaseen.

                                     Tällaista hiekkatietä suunnatasin tänään kohti Eldoretiä (lähin suuri kaupunki)

                                  HATCin leirikeskukseen käännytään kylttien välistä.

                                     Kaappasin tänään yhteistkuvaan maratoonarinaiset Kenian
                                     ylpeyden Lornah Kiplagatin ja Serbian ylpeyden Oliveran
                                     (Lornahilla päällä hänen itse suunnitelema urheiluasu)

 Melko ehjänä säilyi Suomesta Keniaan kuljettamani piparkakkutalo, joka syötiin leirillä 15 minuutissa!