maanantai 29. helmikuuta 2016

Kuudes leiripäivä





Keskeneräisen rakennuksen alakerrassa on postipankki; rakennus on ollut samassa vaiheessa jo useamman vuoden Itenin keskustassa (taitaa jopa Jussi -juoksukaverini muistaa tämän)


Yöllä tuli herätyksi useamman kerran, sillä tuuli oli melkoinen ajoittain. Samaa jatkui aamulla. Taivas oli aivan pilvessä ja oli melko viileää. Heräsin klo 05:45, jotta pääsin starttaamaan päivän ensimmäisen lenkin, 15 km reipasta, heti aamun valjettua. Puin pari paitaa (hihattoman ja pitkähihaisen), jotta en ainakaan kärsi kylmästä ja pitkät trikoot. Toin mukanani Elovenan pikakaurapuuropusseja, joista saan kuuman veden kera nopeasti varhaisaamun puuron ennen lenkille lähtöä – niin tein tänäänkin. Lisäksi laimensin valmiiksi pieneen muovipulloon PowerBarin Smoothie –hiilihydraattigeeliä, jonka otin mukaani lenkille.


Tämä on mainos, josta toivoisin maksettavan: PowerBarin uutuus Smoothie -hiilihydraattigeeli on huomattavasti miellyttävämpi nauttia kuin tahmainen vanha geeliversio -suosittelen!

Reipas 15 km

Eilisen kovan vitosen jälkeen ei ole tietoa, miten tänään kulkee. Päätin toteuttaa 15 km:n reippaan Eldoretin suuntaan polkua pitkin, kuten viime vuonnakin. Nostin uskaliaasti melko nopeasti vauhtini lähelle 4:30, koska oli kyse alamäkivoittoisesta reitistä. Lisäksi silloin tällöin tuulenpuuska antoi takaa lisäpotkua. Sain pidetyksi vauhdin melko reippaana koko matkan, välillä yli ja välillä alle 4:30:n. Noin kahdeksan km:n kohdalla polku muuttui vaikeaksi ja siksi siirryin asfalttitielle loppumatkaksi. Onneksi näin aikaisin ei ollut vielä runsaasti liikennettä. Kympin kohdalla tankkasin PowerBarin ja jatkoin matkaa. Yllättävän  kevyesti kulki tänään 15 km aikaan 1:07:50 (viime vuonna samaan matkaan kului 1:09) – osasyy aamun onnistuneeseen juoksuun oli mukavan viileä ilma. Ja ehkä olin kuitenkin ehtinyt palautua edellisestä nopeasta juoksusta. Paluu leirikeskukseen tapahtui Matatu -pienoisbussilla, joka yllättäen loppuosassa matkaa kiersi pienelle hiekkatielle – ilmeisesti poliisipartio oli jo asettunut päätielle ja Matatu-kuski halusi välttyä pysähtymiseltä tai sitten joltakin muulta (poliisi on täällä melko korruptoitunutta ja pyytää pysäyttämiltään autoilta aina pienen korvauksen).

Lopulta pääsin takaisin leirikeskukseen. Nyt oli vielä aikaa ennen aamupalaa käydä suihkussa ja piristävällä uinnilla. Aamiainen maittoi. Sitten pikaisesti 2 ½ tunnin tirsoille. 

Kevyttä 8 km 

Ilma oli muuttunut aurinkoisemmaksi, mutta edelleen tuuli kovasti. Päätin toteuttaa päivän toisen lenkkini, kevyttä 8 km, Itenin keskustan suuntaan ja sieltä St Patrickin opinahjon ohi asfalttitietä. Hiekkaista polkua tai tietä yritin välttää tällaisena tuulisena päivänä, jottei olisi yltä päältä ruskean hiekan peitossa. Nyt aurinko porotti kuumasti ja pitkähihainen takki oli aivan liikaa. Paluumatkalla piipahdin Itenin postissa, jossa minut otti iloisena vastaan tuttu virkailija. Hitaasti mutta varmasti palasin leirikeskukseen ajassa 49:15 eli oli tosi kevyt hölkkä. Lounaalta suihkun kautta jälleen lepäämään.

Itenin keskustasta erkanevaa uutta asfaltoitua tietä oli kovista tuulenpuuskista ja porottavasta auringosta huolimatta ilo juosta.

Juliuksen hieronta

Klo 16 olin saapunut moottoripyöräkyydillä 4 km:n päässä majaansa pitävän Julius -hierojan luokse. Nyt Juliuksen käsittely oli todella rajua. Hammasta purren yritin hillitä huutoa. Välillä Julius tallusteli koko painollaan jalkojeni päällä yrittäen saada tiukkaa takareittä laukeamaan – siinä hän kyllä hyvin onnistuikin. Julius on jo monena vuonna kyennyt poistamaan jaloista ja selästä kivut, johon muut hierojat eivät ole onnistuneet. Uskomaton hieroja! Elvis -poika on ollut nuhainen ja nyt hän nukkuu huoneessa rauhattomasti – toivottavasti ei sairastu pahemmin. Vein tuliaisiksi suomalaista jälkiuunileipää ja Domino -keksejä, mikä ilahdutti Juliusta kovasti. Paluu moottoripyöräkyydillä leirikeskukseen.

Melko pian olikin vuorossa päivällinen, jossa oli tarjolla suomalaiseen makuun sopivaa perunamuusia ja lihakastiketta. Tänään oli saapunut lisää puolalaisia urheilijoita HATCiin – osa samoja kasvoja kuin viime vuonna, joten sai jonkin verran pidempään jonottaa ruokaa.
Näin se uusi viikko on avattu niin täällä Keniassa kuin siellä Suomessa. Hyvin on viikko alkanut ja toivotaan terveitä kilometrejä jatkossakin treenaukseen.

Kello on Keniassa tunnin edellä Suomen aikaa eli tällä hetkellä täällä viisarit näyttävät 21:50. Huomenna on jälleen aikainen herätys, joten painun yöpuulle ajoissa. 

Hyvää yötä blogiystävät!

Terveisin Harri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti