Toinen leiripäivä

Torstai 25.2.2016

                      Tämän leirijakson ensimmäinen 20 km onnistuneesti takana :)

Nukuin melko hyvin viime yön, vaikka se ei pitkä ollutkaan. Aamulla herätys jo kukon laulun aikaan eli klo 05:45. Edessä oli aamulla kevyt 20 km:n lenkki. Halusin lähteä aikaisin matkaan, jotta ehdin aamupalalle (aamupala päättyy klo 09:00). Oli jälleen kiva kuunnella erilaisten lintujen ja heinäsirkkojen ääniä aamutuimaan.

Kevyt 20 km

Aamutoimien jälkeen suuntasin klo 06:30 St. Patrickin reitille, josta jatkoin varsinkin viime vuonna tutuksi käynyttä maalaisreittiä 10 km:n päähän. Näillä teillä ja poluilla on melko vähän kiviä, joten kompastumisriski ei ole niin suuri kuin monilla muilla reiteillä. Itenin ja St. Patrickin opinahjojen suuntiin oli jo koululaiset liikkeellä. iloisia kasvoja siellä täällä. Puin ylleni varmuuden vuoksi kaksi paitaa, jotta ei tarvitsisi kärsiä aamun viileydestä. Mutta toisin kävi; aamu oli harvinaisen lämmin ja varsinkin klo 8 jälkeen aurinko helotti ja lämmitti  jo melko korkealta. 

Matkan varrella tuli vastaan välillä autoja täyteen lastattuna joko lapsia tai eläinten rehua tai jotakin muuta. Ihmetellä täytyy, että korkeat tavarakeot pysyvät pystyssä mutkaisilla ja kuoppaisilla teillä. Ikävintä tietenkin autojen kohtaamisessa on niiden nostama hiekkapölypilvi. Yleensä vaatteet ovat tällaisen juoksun jälkeen ruskeana pienihiukkaisesta hiekkapölystä ja ilmeisesti keuhkotkin.

Yritin toppuutella ensimmäisen kympin aikana kulkua. Tuntui kulkevan erinomaisesti. Sain kivoja kuvia kouluun kiiruhtavista koululaisista. He olivat innoissaan nähtyään oman kuvansa kamerasta. Koululaiset on puettu siististä saman koulun oppilaat samanvärisiin asuihin. Olen aina ihmetellyt, miten kenialaiset kykenevät pitämään nämä koululaisten asut siisteinä. Joskus kysyin asiaa ja vastauksena oli: OMOlla!

Välillä oli pyyhittävä hikeä auringon paistaessa suoraan kohti. Toinen puolisko matkasta ei sitten enää sujunutkaan alkutaipaleen tavoin vauhdikkaasti. Hengittäminen oli OK, mutta jalat alkoivat tuntua väsyneiltä ja ehkä myös alkoi janottaa. Harmikseni kioski, josta olin aikonut ostaa juomaa, oli vielä näin aikaisin aamulla kiinni. Joten jouduin jatkamaan pari km lisää, jotta löytyi avoinna oleva kioski. Tällöin matkaa oli enää n. 4 km leirikeskukseen. Limsa kyllä piristi kummasti, joten jaksoin juosta vaikkakin hitaasti viimeiset korkeammat nousut. Leirikeskukseen päästyäni mittari näytti 20 km ja aikaa 1:56:10 – kevythän tämän lenkin pitikin olla. Olin kyllä aika poikki. Kiiruhdin heti aamiaiselle, jossa oli tarjolla munakasta, paahtoleipiä ja banaania. Sitten suihkuun ja uimaan sekä pikimmiten levolle.

Kevyt kymppi

Ehdin levätä vain n. 1 ½ tuntia, kun piti uudelleen vetää juoksutamineet päälle. Hiukan pelotti, miten kuumassa joudun nyt keskipäivällä juoksemaan. Klo 11:30 starttasin Eldoretin suuntaan 5 km alamäkeen. Oli alkanut tuulla, mikä teki ilman melko mukavaksi juosta. Aurinko kyllä porotti siniseltä taivaalta. Ensimmäinen vitonen kulki melko mukavasti aikaan 26:47 (keskinopeus 5:31). Vastatuuleen ja ylämäkiin juostessa aikaa kului lähes 5 minuuttia kauemmin loppuajan ollessa 57:11. Mutta hyvin jaksoin kuitenkin paluumatkankin juosta. Kyvythän tämänkin juoksun piti olla. Sitten suihkuun ja uimaan sekä lounaalle.

Lounaan jälkeen tuntui mukavalta palautella lepäämällä runsaat kaksi tuntia.

Juliuksen hierontaan

                                     Hieroja Julius ja hänen Elvis -poikansa uuden asunnon edessä

Sitten koitti todella autuas tunti, sillä olin sopinut Juliuksen kanssa hieronnasta klo 16-17. Julius on hieronut minua jo useamman leirijakson ajan. Nyt hän oli muuttanut Itenin keskustasta Eldoretin suuntaan 4 km.n päähän leirikeskuksesta. Julius asustaa 3 vuotiaan Elvis -poikansa kanssa. Juliuksen puoliso on n. 50 km:n päässä opettajana koulussa mukanaan lähes kahden vuoden ikäinen tyttö. Perhe näkee toisiaan melko harvoin – sääli! Julius sai jumissa olleet kipupaikat auki ja niin veri alkoi jälleen kiertää kunnolla jaloissa. Varasin hieronta-aikoja joka toiselle päivälle. Hierontakerta maksaa vain 3 euroa, joten tällä hinnalla kyllä kannattaa ottaa kaikki ilo ja hyöty irti hieronnasta.

Moottoripyöräkyydillä sujui ripeästi 4 km:n matka leirikeskukseen. Sitten olikin jo puolen tunnin kuluttua vuorossa päivällinen, jossa tarjoiltiin pitzaa, Ugalia ja haudutettua kaaliraastetta. Kuulemma kuukauteen ei ole tarjoiltu pitzaa – muistan, että aikaisempina vuosina aina torstai oli pitza-päivä.

Blogin päivitystä

Tutut iltapuuhat eli blogin päivitystä. Valokuvien siirto on yllättävän hidasta. Katsotaan, onnistunko tänään yhtä hyvin kuin eilen.

Otin mukaani päivälliseltä termoskannullisen kuumaa vettä, jotta voin huomenna aamulla ennen aikaista lenkkiä valmistaa itselleni pikakaurapuuroa – puurohan se miehen tiellä pitää :)

On mukavan raukea olo – toivottavasti saan ainakin yhtä hyvin nukutuksi kuin edellisenä yönä.

Teille kaikille blogiystäväni Hyvää ja levollista yötä.

Terveisin Harri

Valokuvia matkan varrelta:

                                 Iloisia lapsia matkalla kouluun maaseutumaisemassa

                      Nämä koululaiset juoksivat tänään kanssani innokkaana kouluun

                      Puolalaiset Mika ja Martin ovat minulle tuttuja jo viime vuoden leiriltä.
                      Martin on onnistunut erinomaisesti ultrajuoksijana (oikealla kuvassa).

                                     Finland Cafe vain 2 km:n juoksumatkan päässä leirikeskuksesta