Seitsemäs leiripäivä

 

HATCin pääorganisoija Maggy ja Harri iltapäiväteellä 1.3.

Tänään otettiin sitten todella miehestä mittaa juoksijana eli jaksaako, vai uupuuko. Aamusta ensin kevyesti 20 km juoksua ja sitten 3 tunnin kuluttua kevyttä 10 km lisää. Eilinen reipas 15 km ja kova hieronta tuntuivat kropassani aamulla herätessä. Katsotaan, miten äijämaratoonarin käy.

Jostakin syystä linnut olivat tänä aamuna melko vähä-äänisiä – olikohan kylmä ja tuulinen ilma joko tulehduttanut lintujen kurkun tai sitten todennäköisemmin osa puissa olleista pesistä oli pudonnut puuskaisen tuulen vuoksi ja linnut olivat tarmolla uusia pesiä rakentamassa – luonto on ihmeellinen.

20 km kevyttä

Rohkeasti otin härkää sarvista ja varhaisen aamupalan jälkeen starttasin klo 06:40 päivän ensimmäiseen harjoitukseen. Valitsin vanhasta tottumuksesta St. Patrickin reitin ja sieltä jatkoin maaseutumaisemiin. Mukaani olin ottanut pienen pullollisen laimennettua PowerBar Smoothieta. Taivas oli selkeä – ei pilven pilveä, mutta ilma kuitenkin sopivan viileä. Alusta lähtien pidin vauhdin melko hitaana, välillä jopa yli 6 min/km. Alamäkien ja suorien osuuksien aikana vauhti kuitenkin pysyi alle 6 min/km. Onneksi vasemman jalan takareidessä tuntui enää vain vähäistä kireyttä, joten uskalsin jatkaa matkaa normaaliin tapaan. 

Koululaiset olivat joukolla liikkeellä. Sain välillä yli kymmenen koululaisen ryhmän seurakseni juoksemaan. Lapset suoriutuvat juoksusta kepposin kengin tai paljain jaloin erinomaisesti. Kertoivat tulevansa isona koviksi juoksijoiksi – hyvä että unelmissa löytyy! 

Yllättäen kuulen hirveää karjuntaa läheiseltä pellolta. Ihmettelen, mikä on moisen kovan ääntelyn syy. Kaksi maanviljelijää oli aikaisin ryhtynyt muokkaamaan peltoaan kolmen härän voimin. Härät ilmeisesti tarvitsevat moisen ihmisääntelyn. Härät vetivät auraa melko rivakkaan tahtiin eteenpäin.

Lenkki jatkui melko hyvin kympin kääntöpaikalle, jossa nappasin kantamani juoman. Juoma todellakin auttoi jaksamaan muita aikaisempia 20 km:n lenkkejä pidemmälle. Pysähdyin kuitenkin vanhalla tutulla n. 16 km:n kohdalla olevalla kioskilla ostamassa limsan, jotta varmasti jaksaisin juosta viimeisten kilometrien korkeat nousut. Puuskuttamalla nousut sujuivat – tänään ei onneksi ollut moni auto riesana hiekkaa pöllyttämässä. 

Leirille päästyäni olin melko uupunut. Lenkkiin kului aikaa 1:57 (keskivauhti 5:50 min/km). Nyt tuli kiire aamiaiselle, jonka jälkeen suihkuun ja uimaan. Kyllä lepo maittoi.

Kevyttä 10 km

                               St. Patrickin kaunis reitti maalaismaisemassa

Herättyäni olin kuin piesty. Kokosin kuitenkin itseni juoksukuntoon – lyhyet trikoot ja lyhythihainen paita päälle sekä aurinkorasvaa paljaisiin kohtiin. Niin sitä lähdettiin vähän vaille puoltapäivää päivän toiselle kevyelle lenkille. Noin puolet matkasta juoksin aamusta reittiä. Palasin n. 5 km:n kohdalta leirikeskukseen toista reittiä takaisin. Ajattelin koetella miestä valitsemalla ylämäkivoittoisen paluureitin. Raskaalta tuntuivat mäkiosuudet, mutta ajattelin, että pakkohan näihin mäkiin on totuttava. Niinpä juoksin mäet hiukan yli 6 min/km, mutta muissa osuuksissa sitten sain tossuihin vähän nopeampaa askellusta. 

Viimeinen kilometrin mittainen alamäkivoittoinen osuus sujui mukavan rivakkaan tahtiin. Onneksi taivas oli pilvinen ja pientä tuulen virettä ilmassa, mikä vilvoitti kummasti juoksijaa. Leirikeskukseen päästyäni mittarini näytti tasan tuntia (60 min) – kevythän tämän treenin tulikin olla (vaikka raskaalta meno välillä tuntui).

Olin suoriutunut myös toisesta lenkistä kunnialla. Nyt olin kyllä melko poikki. Nopeasti suihkuun ja uimaan sekä lounaalle, jotta sain lisää energiaa. Tämän jälkeen nukahdin syvään runsaan parin tunnin uneen sängyssäni. Uni teki todella terää. 

Jaksoin käydä klo 16:30 teellä ja nauttimassa jälkiuunileipiäni sekä proteiinipatukan. Olo oli nyt normaali leiriläisen olo – kropassa tuntuu, mutta ohjelmaa jatketaan. Siispä tänään vielä blogikirjoituksen jälkeen päivälliselle ja aikaisin nukkumaan, sillä minulla olisi edessä huomenna sama mokoma kahden treenin rupeama, 20 + 10 km. Onneksi torstaina saan helpotusta olotilaan pitämällä tuolloin ohjelman mukaisen ja ansaitun lepopäivän.

Nyt tuntuu, että leiri antaa parastaan lenkkien vaikuttaessa kroppaa piiskaavasti. Kyllähän tämä päivä on osoittanut, mitä rääkkiä leirielämä voi olla. No itsepähän olen vapaaehtoisesti valinnut ’lomakohteeksi’ Kenian ylängöt :)

Blogiystävät hyvää tiistain jatkoa kaikille.

Huomiseen!

Terveisin Harri

PS. Annikalle myöhästyneet, mutta lämpimät 30 v. onnittelut!


Ihmisiä työnsä ääressä, näkymiä ja valokuvia Itenin ympäristöstä:

 

                                Puusepät urakoivat ilmeisesti pöytiä.

                                                    Hitsarit urakoivat mm. portteja.

                                Valmiita metalliportteja. 

                                Matatulla kulkevat niin herrasmiehet kuin köyhälistö.

                                Matatulla pääsee Eldoretistä Iteniin (n. 30 km) 80-120 sentillä.

Itenin keskustan urheilukenttää kunnostetaan.

                                Kivenhakkaajia työssään.

                                St. Patrick's High Schoolin kyltti opinahjon portin pielessä.

                                St. Patrick's High School koko komeudessaan.

Auto on lastattu viljasäkeillä.

Suihku- ja wc -tilojen rakentaminen on alkuvaiheessa.

Kenialainen nainen palaa puhtaan pyykin kanssa lammelta.

Näkymä St. Patrickin reitiltä.

                           

                                Ollaan edelleen St. Patrickin reitillä - lehmiä laitumella.

                                Idyllinen maatalo kotieläimineen.

 

 Hiekkaa on tuotu valmiiksi tien kunnostamiseen.

                               Päivän reitillä riitti ylämäkeä.

                                Eldoretin tien varressa näkee usein joko lampaita tai lehmiä laidunnettavan.