Jussin riimittelyä päivän aluksi:
Päivän noustessa, kukon laulaessa, maratoonari jo virittelee itseään lenkkipolulle. On reenin määrässä julmassa jaksamista joka solulle. Vaan kunnossa on teräsmies. Paita on märkä ja ihan hies. Jaksaa, jaksaa Harri. Painaa, painaa Harri, Kyllä on Äijämaratonisti.
Harria juoksijakaveri Jussi Suomesta näin taas kannusti
Kevyttä 20 km
Aamulla heräsin jälleen klo 05:45. Pikaisten aamutoimien
jälkeen olin jo St. Patrickin lenkillä klo 06:30 lähtien. Tänä aamuna olo ei
enää ollut piestyn oloinen, vaan aivan normaali. Taivas oli aamusta melko
pilvinen ja ilma viileä – juuri sopiva. Edessä oli siis kevyt 20 km:n taival
samaa reittiä kuin aikaisemmin. Nyt yritin toppuutella aluksi vauhtihimoani,
jotta jaksaisin hyvin leirille saakka.
Sama tarina: paikalliset kiirehtimässä töihin ja lapset
kouluun. Entistä enemmän näkee lapsia vietävän kouluun joko autoilla tai
mopokyydillä. En joutunut tänään runsaiden hiekkapölypilvien keskelle.
Kuuden minuutin pintaan ensimmäiset kilometrit taittuivat.
Tasaisemmilla osuuksilla ja alamäissä sain vauhdin nousemaan jonkin verran. Vahinko
etten ottanut tänään kameraa mukaani, sillä kurkien tapaisia lintuja
käyskenteli useita kymmeniä tien vieressä olevalla pellolla – upea näky. Täällä
linnut näyttävät paljon värikkäämmiltä kuin Suomessa – upein väri on
kullankeltainen ja kirkkaan turkoosin sininen sekä kimalteleva syvä vihreä
sävy. Kyllä matkan varrella tapaan myös tuttuja lintuja, kuten variksia,
västäräkkejä, pääskysiä ja varpusia. Leirikeskuksessa lauleskelevat satakielet
ja mustarastaan tapaiset linnut – kaunista luritusta.
Matka jatkuu ja voimia piisaa. Kympin kääntöpaikalla
nautiskelin kantamaani kuntojuomaa. Eiköhän tällä jaksaisi. Muutama koululainen
juoksee rinnallani pari kilometriä ja kyselee, missä on kamerani. He ovat
olleet iloissaan nähdessään oman kuvansa kamerasta. Nyt kameraa ei ikävä kyllä
ollut mukana.
Aurinko alkaa näyttäytyä pilvien lomasta ja ilma lämpenee.
Voimia riittää. Pysähdyn kuitenkin limsalla tutulla kioskilla ja tsemppaan
itseni nousemaan viimeiset ylämäet. Leirikeskukseen saavun ajassa 1:59 (keskivauhti
5:57) – hitaasti, kevyesti ja varmasti. Suuntaan pikaisesti aamupalalle ja
sitten suihkuun, uimaan ja levolle n. pariksi tunniksi.
Kevyt 10 km
Vielä olisi jaksettava juosta kevyttä 10 km, ennen kuin voin
aloittaa lepovaiheen. Ilman lämpötila on noussut; edelleen näkyy hattarapilviä
taivaalla puolen päivän aikaan. Vaikuttaa lämpimältä Suomen suvipäivältä – nyt ei
käy tuulen vire. Teen toisen treenini Eldoretin suuntaan polkua pitkin 5 km ja
takaisin. Tämä on aamua helpompi reitti, joten vauhtini on lähes puoli
minuuttia/km nopeampi kuin muutama tunti sitten. Mukavasti etenee myös tämä
toinenkin juoksu. Palatessa on enemmän ylämäkeä, mutta nekin taittuvat jalkaa
nostellen. Osa paikallisista jo tunnistaa minut ja huutaa iloisesti: ”Hello,
How are you?”
Teen ohjelman mukaisesti viimeisen kilometrin vetoina (10 x
100 m), mikä saa juoksijan puuskuttamaan ja hikikarpalot nousemaan otsalle. Se
oli siinä – kympin aika 56:32 (keskivauhti 5:38). Ihana olo!
Suihkun ja uinnin jälkeen lounaalle, jossa oli tarjolla
tomaattikeittoa ja makaroneja juureskastikkeella sekä tietenkin tuoreita sämpylöitä.
Hyvin maittoi. Sitten levolle 1 ½ tunniksi.
Hieronta
Klo 15:45 otin moottoripyöräkyydin Juliuksen luo. Siellä oli
iloisena ensimmäisenä vastassa Elvis -poika. Hän odotti jälleen saavansa Marianne
-karkin – ja saihan hän sen. Elvis oli jo paljon paremmassa kunnossa kuin
toissa päivänä. Pojan äiti oli jäänyt hoitamaan kipeää lasta, jotta Julius
kykeni suorittamaan sovittuja hierontojaan. Tänään oli vuorossa pehmeämpi käsittely
kuin viimeksi. Mukavan rennolta tuntui palata moottoripyöräkyydillä takaisin
leirikeskukseen. Suihkun jälkeen iltapäiväteelle.
Lasken yhteen tähän
mennessä (8 päivän aikana, josta yksi oli lepopäivä) kertyneet kilometrit ja
tulokseksi saan ruhtinaallisen luvun 170 km –
vautsi!
Nyt sitten voisi todeta lepojakson alkaneen, sillä huomenna
on lepopäivä. Nautin tästä tunteesta – lepo tulee kyllä todellakin ansaitusti!
Toistaiseksi ei ole mitään muuta vapaa-ajan suunnitelmia huomiselle kuin
pyykinpesu. Katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan.
Edessä on n. tunnin kuluttua päivällinen. Ehkä yritän tänäänkin
mennä aikaisin yöpuulle.
1-2 hyttystä on löytänyt joka ilta huoneeseeni. Täällä Rift Valleyn ylängöillä ei kuulemma ole tavattu malariaa levittäviä hyttysiä. Syön kuitenkin varmuuden vuoksi malaria -lääkepillereitä. Lisäksi suojaudun yöksi moskiittoverkolla.
Hyvää illan jatkoa teille blogiystävät!
Terveisin Harri
PS. Enolleni Pekalle Lämpimät syntymäpäiväonnittelut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti